tiistai 29. syyskuuta 2015

Hammaslääkäripäivä

Rokotus, raspaus ja pari ylläriohjelmanumeroa. Mutta arvatkaas kuka oli päivän kiltein potilas?! Yllättäin Salama ihan itse! Olen suorastaan mykistynyt ilosta! Se oli suorastaan ongelmaton rauhoittaa ja hoitaa muutenkin, mikä ei lainkaan ole itsestäänselvä juttu tälle Läsipäälle.

Suussa piikkejä ei juurikaan ollut ja itse purentakin oli hyvä. Vaan pieni extrajuttu sieltä kidasta kuitenkin löytyi: 2-vuotiskeväällä poistetuista sudenhampaista jäi yhdestä juuri hampaanpalan kera ikeneen ja sen luvattiin tulevan sieltä vielä jonain päivänä esiin. Tänään oli sitten se päivä ja Ruuna Reipas kesti tuon kappaleen sekä juuren poiston kuin mies aikuinen hevonen konsanaan. Tiukassa se iso hampaankappale olikin.
Myös ponien leipäluukut kävivät tarkastuksessa. Sampalla on paljon juttuja meneillään, joten raspia sai ihan käyttää. Sillä oli vielä leuat niin eri paria, etteivät oikein mitkään leegot osunut kohdilleen, mutta se on kasvavalle nuorelle ihan normaalia. Mitään hälyyttävää hammaskalustosta ei kuitenkaan löytynyt, joten Samppa saa jatkaa eloaan ihan entiseen malliin. Rauhoituspiikki ei muuten ollut sen mieleen sitten yhtään! Se pisti hanttiin melkein pahemmin kuin idolinsa Salama aikoinaan.

Viimeisenä vuorossa oli terrierileuka-Duke. Sille tehtiin vain pintapuolinen tsekkaus, kun sen suu raspattiin perusteellisesti kesällä mittauskäynnin yhteydessä. Sillä oli suussa kaikki hyvin, mutta rauhoituspiikki ei sillekään ollut millään tapaa okei.

Vilautin samalla vaivalla myös Duken takapolvia, huoli niistä kun on ollut vähintään yhden ponin kokoinen jo jonkin aikaa. Kerrottakoon tässä välissä, että polvet ovat 2-vuotiaana kuvattu ja silloin löysiksi todettu. Irtopaloja tai muuta vikaa niistä ei silloin löytynyt. Kuluvana vuonna polvet ovat vaivanneet kausittain enempi tai vähempi - se olikin yksi syy, miksi ponipoika tupattiin kesällä eläkeläisten kanssa laidunlomalle. Liikutuspuoli on pidetty maltillisena ja ponia on tarkasti kuunneltu - se lähteekin aina mielellään korvat hörössä hommiin. Tarhassa se painii päivät pitkät kirjaimellisesti pallit vaahdossa Sampan kanssa ja aloitteen tähän tekee puhtaasti Duke itse.

No, kuten arvata saattaa, priima se vasen takapolvi ei just tänään todellakaan ollut. Päinvastoin, tällä hetkellä täynnä nestettä, ontuma selkeä pehmeällä pohjalla ympyrällä eli klinikkareissua pukkaa. Pakkohan se on hoitaa kuntoon, mutta mieli surkeudesta harmaana mietin jo tulevaisuutta ja tarhausjärjestelyjä. Selvästi oripaini laukaisee polvivaivan pahemmaksi, joten tyhjä pääni on tällä hetkellä täynnä kysymysmerkkejä. Duke on niin huippuponi luonteeltaan, mutta ikävä faktahan on se, että se olisi parhaimmillaan rauhallisen aikuisen hevosen tai ponin seuralaisena.

Huonoimmassa tapauksessa siellä polvessa voi olla nivelrikkoa tai tapaturmaisesti tullut irtopala. Ne olisivatkin sitten vielä isompi pommi ja vielä suurempia murheita. Pitkästä aikaa suorastaan karmii varata sitä klinikka-aikaa! Mikä sitten mokoman vian aiheuttaa, on pitkälti vain kehno tuuri, ei mikään muu. Näitä sattuu ja niin sanottua syyllistä on ihan turha etsiä, kun terveistä vanhemmista on aikanaan varsa alulle laitettu. Mutta, tutkitaan nyt ensin ja ihmetellään sitten.

6 kommenttia:

  1. Voi Dukea, harmi kun sillä sitten tuollainen vaiva on. Olen peukut pystyssä täällä, ettei sillä mitään vakavaa siellä ole. Rapsuja koko poppoolle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä todella toivotaan - Duke on niin mahtityyppi, kaikkine omine metkuineen. :D Ponyt ja Salama kiittävät rapsuista!

      Poista
  2. Hauskoja hammaskuvia! Mutta voi harmi Dukea! Meidän Gerellä oli myös tuo polvivaiva eli takapolvet olivat löysät ja lukkiutuivat ja ravaaminen oli yhtä kompurointia. Kipeät ne polvet eivät ilmeisesti missään vaiheessa ole olleet, mutta jalat eivät vain nousseet oikein maasta ja jäivät liikkeessä jälkeen. Meillä on tähän auttanut ihan vain säännöllinen treeni! Eli paljon liikettä vaihtelevissa maastoissa, mutta rauhallisella vauhdilla, lihaksia vahvistaen. Mitään pitempiä lomia ei ole pidetty kertaakaan. Joskus olen satunnaisesti bliistrannut polvia, mutta muuta ulkoista hoitoa polviin ei ole käytetty. Ja tadaa! Nyt 4-vuotiaana polvet vihdoin ovat niin kuin normaalin hevosen koivet ja ravi kulkee sekä ollaan päästy hiittiäkin ajamaan. Gere ja veljensä ovat kyllä huomattavan rauhallisia arhassa ja laitumella, vaikka oreja ovatkin. Ehkä se on tässä kohdassa ollutkin hyvä asia että niitä painiliikkeitä ei ole paljon harrastettu, ehkä ne olisivat repineet polvia liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä ideologialla olen Dukea liikutellut eli ajatuksena on ollut pikkuhiljaa vahvistaa takapäätä. Tiettyyn pisteeseen asti varmasti myös ponien keskinäinen leikki ja paini auttaisi myös, mutta kun polveen pääsee tulehdus, ei se ilman kunnon lepoa / hoitoa parane. :( Joskus on ollut niitä kertoja, että ponin pää ei vaan vedä ajaessa, joten on ollut hyvä laittaa se huiliin ja keksiä muuta. Ratsujutuista se tykkää, ne olivatkin kesällä kivaa vaihtelua. Toisinaan taas poni menee miljoonaa korvat hörössä, eli mikään järkyttävän kipeä tämä ei voi olla. Tällä en ole koskaan nähnyt polven onneksi lukkiutuvan, se vain on tosi "laiska" liikkeessä. Eilen sitten eläinlääkärin silmien alla ihan köpö, just kun ehdin kehumaan, että se on ollut vähän parempi nyt..!

      No, ensi viikolla ollaan viisaampia. :)

      Poista
    2. Pidetään peukkuja että saatte klinikalta kuitenkin toiveikkaita uutisia!

      Minä en ollut tuollaisesta polven lukkiutumisesta ikinä ennen kuullutkaan, vaikka olen hevosia 30 v. harrastanut. Tiesin sellaisen polven hakautumisen, jossa jalka menee paikallaan seistessä ihan kerta kaikkisen jumiin, mutta tuollainen hetkittäinen lukkiutuminen oli aivan uusi juttu. Hävetti oikein, kun klinikalla ihmettelin vain lääkärille että mikä on kun hevonen aina kompuroi takajaloilla. Lääkäri katsoi sen liikkumista varmaan muutaman askeleen verran ja sanoi heti mikä on vikana. No, oppia ikä kaikki!

      Poista
    3. Shettiksillä nuo kunnolla lukkiutuvat takapolvet (patella luksaatio) on yleinen vika, mutta tällä väittäisin takapolven olevan vaan löysä. Olen nähnyt niitä kolmella jalalla loikkivia polvi lukossa loikkivia ja sellainen tämä ei ole. Isojen (ja) nuorten tyypillinen murhe ja ongelma, ja Dukehan on vähän niin kuin molempia: Iso, mutta silti niin pieni.

      Mutta joo, oppia ikä kaikki. :D Aina tulee jotain uutta ja jännää vastaan. Itselleni Salama on ikävä kyllä ollut se, joka on opettanut jalkavioista ehkä eniten.

      Poista