Jokainen hevoslauma tarvitsee oman Swifferin. Meilläkin on sellainen: Arviolta 95 senttiä shettistä ja sopivan pörheä noususuuntainen ego pitkän fledan alla. Lisäksi kyseinen mustaan turkikseen puettu pakkaus voitaisiin varustaa lisänimillä takiainen, perskärpänen tai herhiläinen.
Pakkaus on mallia ikiliikkuja. Väsymätön ja palleilla varustettu. Pitää muutkin liikkeessä, jotta muutkin olisivat jonain päivänä yhtä skrodeja. Palleista on jätetty lisätieto potilastietoihin vakioklinikalle, ettei niitä tule poistaa. Jos omistaja erehtyy sellaista pyytämään, tulee eläinlääkärin toimittaa puolestaan omistaja lobotomiaan ja kieltää tältä ehdottomasti ponin palleihin liittyvät toimenpiteet. Katsoa saa, muttei koskea - ei ainakaan veitsen kanssa.
Herkkäsieluinen tulkitsijaponi teki pienen tulikokeen saapuessaan uuteen laumaan: Se antoi itseltään yhden hampaan sekä vähän verta pois ja sai palkaksi päivittäin pitkän aikaa montaa laatua lääkettä turpavärkin kautta. Diili oli kannattava, koska tuloksena on entistäkin ehompi ponieläin, ihan tutkitusti siis.
Swifferin paras kamu on vara-Swifferi eli shettiirieläin Dukiiri. Se on niin kiltti kapistus, ettei pistä lainkaan hanttiin liehuletin hevisettiä. Itseasiassa ne ovat aika hyvä bändi, kumpikin tasapainottaa toisiaan.
Swifferi-Sampan varaharrastus painin uuvuttaessa on ruokailu. Hyvä safka tuo niin hyvän mielen, että ruokakupin päällä voi välillä vaikka piehtaroida. Ikiliikkuvuutensa ja pienen fitnesstietoisuutensa vuoksi kauhallinen Build Uppia uppoaa ponin kiduksiin muiden sisäistä kauneutta edistävien herkkujen ohella ihan kevyesti.
Tuleva kesä on pörheälle egolle jännittävä. Sitä aiotaan ulkoiluttaa muutamissa näyttelyissä. Sitä ennen Swifferi tosin saisi vaihtaa talviturkiksen ohuempaan jakkuun, jotta mallikelpoisia ruumiinosia - muitakin kuin sitä viidettä jalkaa - olisi ilo esitellä. Noin muuten pikkuori saa vain olla. Se on sille hyvää ajanvietettä, tekemisen puutetta kun ei tälle kaverille tule.
 |
| Dukiiri ja Swifferi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti