lauantai 11. huhtikuuta 2015

Istuntakriisi


Nyt kun pahimmat vastoinkäymiset tuntuvat olevan ainakin toistaiseksi selätetty ja hevonen pääsääntöisesti olemukseltaan mallia ratsastettava, on aika murehtia arkisempia ongelmia.

Kriisi 1: Istuntakriisi. Vanhoja perisyntejä saa katsoa silmiin taas vuosien jälkeen.

Kriisi 2: Satulakriisi. En edelleenkään ole varma tästä satulasta. Istuntakriisiä tosin en pistä sen piikkiin, mutta jollain tasolla ne liittyvät myös toisiinsa.


Tänään kaivoin estepuomit talviunilta ja levitin ne lähimpään kulmaan viuhkaksi. Yksi suosikkiharjoituksistani, samoja puomeja voi mennä käynnissä ja ravissa. Ratsu poimittiin hommiin ennen aamupäiväunia ja kuvaaja lahjottiin ruokapalkalla kentälle mukaan.

Salama oli tosi kiva. Lunki ja kuuliainen, mutta silti reipas. Sillä oli mukana kaikki neljä jalkaa, puhdas liike ja kultainen pää. Siinä ehti todellakin vähän funtsia, mikä omassa istunnassa eniten mättää.


No vähän kaikki. Ohessa näkyvät kuvat vahvistavat kriisin. En löydä satulasta hyvää paikkaa, keventäessä alapohje karkaa ja kädet - erityisesti oikea - elävät omaa elämäänsä. Koko homma on vähän helpompaa heti, kun ratsu etenee itse. Mutta faktahan se on, että mitä enemmän joudut pyytämään eteen, sitä enemmän istunta kärsii.

Tänään mentiin ravia vähän enemmän, mitä tähän asti on tänä keväänä menty eli yhteensä ehkä viisi kierrosta. Satulakriisiä sivuten, huomasin satulan fläpyttävän takaa aika paljonkin. Ei siis liene ihme, jos ratsastajakin kenottaa helposti eteen.


Istuntakriisin selättäminen otetaan työn alle, mutta kuten kaikki muukin, etenee tämä homma vähän hitaanlaisesti. Ratsastuspuuhat tehdään toistaiseksi niin hevosen ehdoilla kuin vain voidaan, joten suuria suunitelmia vältellään ja valkkutunteja ei niin vain varailla. 

Siksi nyt olisi hitokseen fiksua käydä ratsastamassa fiksuja ja filmaattisia hevosia, mutta kun vuorokauden tunnit eivät vaan aina riitä. 


Aina virheitä korjattaessa kuitenkin pitäisi muistaa se, ettei kaikkea voi korjata heti. Virheitä on käytävä läpi yksitellen. Itse hyödyn istuntaharjoituksissa erilaisista mielikuvista, joita on vuosien varrella tarttunut mukaan muun muassa CR-tunneilta. Siksi olikin kiva hifistellä tänään lyhyesti, kun hevonen oli aika toimiva.
(Lue: Käyttäytyi kiltisti, kuten ratsun kuuluukin.)


Miten tämän ratsastajan kävisi, jos ratsu poistettaisiin alta? Tippuisiko se jaloilleen? Mitä ihmettä tuo oikea käsi puuhaa? Johtava ohjasote joo, mutta miksi mokoma lerppuu lähellä reittä?


Tässä jo vähän parempi, mutta muija lentäisi niin varpailleen ja siitä nenilleen. Oikea käsi kaipaisi edelleen korsettia.


Pyysinpä Salamaa kerran pikkasen eteenkin ja sehän läks. Heti helpotti moni tuska - hetkeksi.

Teinpä lopuksi myös jotain, mitä en ole Salaman kanssa juurikaan tehnyt: Istuin puolikkaaksi kierrokseksi harjoitusraviin! Jos jotain hyvää, niin se oli kivaa. Salamalla on nimittäin kiva ravi istua. 

Loppuun vähän lahjuksia.
Yhtä kaikki, ihan luksusta tässä koko setissä on se, että omalla hevosella pääsee jälleen ratsastamaan!

12 kommenttia:

  1. Sulla näyttäis olevan sama ongelma kuin minullakin (ja varmasti monella muullakin ratsastajalla) eli sisäkäsi lähtee osoittamaan kulmissa ja käännöksissä ulospäin, vaikka sen pitäisi johtaa sisäänpäin; eli kädet meinaa mennä ihan ristiin. Itselläni tähän on auttanut se että koitan kuvitella itseniä mahdollisimman leveäksi hevosen selässä, hartiat leveinä ja ja kädet omilla paikoillaan. Ja tämä ajatus varsinkin kun asettaa hevosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ideastasi kiinni ja nyt kun ajattelin asiaa, niin mullahan on lapaluut ihan lysyssä ja hartiat "tiukasti kiinni". (Ovatkin ihan jumissa btw..)

      Tuo oikean käden vamma minulla on ollut aina, piti ihan selata vanhoja kuvia. CR-tunneilta sain hyviä vinkkejä siihen joskus ja toisinaan meno näytti ihan asialliselta. CR-tunneista haaveilen taas, jospa löytäisin jonkun tänne kotiin koutsaamaan. Se on tässä kohtaa vielä tälle hevoselle paras ratkaisu, se on niin nuori ja vihreä vielä.

      Nyt ihan Salaman myötä on tapahtunut tuolla lantiossa jotain, alapohje lähtee ravissa karkuun eli varpaat työntyy alas. Sen kanssa olen nyt ihan ihmeissäni, kun tämmöstä ei aikaisemmin ole ollut. Ongelma on ollut enemmänkin päinvastainen aiemmin.

      Tämä ratsastus on niin jännää taas. Ihan kuin opettelisi uudelleen ridaamaan. :D Tauko on ollut niin pitkä, viimeiset koulukisat taitaa olla vuodelta 2010. Vielä 2011 tuli ratsastettua 2-3 heppaa per päivä, nyt keventelen muutaman kiekan Salaman kanssa, heh.

      Poista
  2. Aira! Ota yksityistunti Airalta. Kesto n. puolituntia ja lähinnä kävelyä (hevosen ehdoilla). Sen jälkeen istuntamaailma ei näytä enää ollenkaan samanlaiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä pahoin pelkään! :D

      Jo se olo ekan CR-tunnin jälkeen joskus 10v. (mihin tämä aika karkaa?) sitten oli aika pysäyttävä. Mut mahtavaa silti. ;)

      Poista
  3. http://www.coachingwithconnection.com/lukemista/

    Oletko vilkaissut näitä? Nämä on tosi havainnollistavia ja hyviä tekstejä. Monta ahaa-elämystä tullut hevosen selässä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkivinkistä! Pikaisesti kun selailin läpi, niin osittain tuttuja ja erittäin kiinnostavia juttuhan siellä oli. Kiitos näistä. :)

      Vähän samoja harjoituksia löytyy muuten myös suosikkikirjastani Mielekästä ratsastusta (Mary Wanless). :)

      Poista
    2. Täytyypä joskus kirjastossa käydessä vilkaista, löytyisikö sieltä tuota kirjaa! Kiitos sinulle tästä vinkistä! :D

      Poista
    3. Se on hyvä, selkeää kieltä ja paljon konkreettisia harjoituksia. :)

      Poista
  4. Ei se nyt niin pahalta näytä ja heti kun vähän pääsette vauhtiin, niin paranee varmaan vielä. Itte oon ainakin huomannut, että alkuraveissa mun istunta on ihan kauhea kun hevonen on pohkeen takana, mutta sitten kun on puoli tuntia ratsastanut niin koko homma muuttuu kun hevonen on lämmitetty ja reipas. Salaman leveys varmaan tuo sulle noita hankaluuksia myös, leveän hevosen selässä on pienen ihmisen niin vaikea saada jalat hevosen ympäri. Sanoo nimimerkki tappijalkainen pygmi, jolla kokemusta tästä on :)
    Ihanaa kun pääset ratsastamaan omalla Salamalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa tämä onkin, kunnes toisin sanotaan. :D (Toivottavasti ei aikoihin!)

      Siinähän se toistaiseksi onkin, että ravailu on vielä ihan hölkkää, paljoa en voi vaatia kun toinen vaatii omansa vertyäkseen ja toinen rajoittava tekijä on tuo etujalka. Mutta eiköhän se siitä...

      Tuo hevosen leveys on myös ihan totta - lonkat kun jo valmiiksi huutaa hoosiannaa... :D

      Poista
  5. Kivan näköisiä nuo puomit, mistä olet mahtanut hommata? :)
    Kiinnostaisi kovasti tietää jos itsekkin saisi tuollaisia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat Safety System-kalustoa, Staffensberg myy. :) Ostin pienen harjoituspaketin viime keväänä, Matkahuolto toi koko setin.

      Poista