Yksi kaunis aamupäivä ja kolme ihanaista hevosta. Ei huono diili.
Tapaus 1: Salama
Pieni, pyöreä ja hitokseen energinen. Jahka aamu-uninen Salama oli alkukäynnit kävellyt ja ekat ravit ravannut, ei mikään pidellyt sitä. Liikelaajus ylös ja eteenpäin oli sitä luokkaa, ettei just ainakaan tänään humma vaikuttanut kovin vaivaiselta. Salamalla oli eilen muuten hieronta, joten sekin saattaa vaikuttaa positiivisesti. Ainakin ristiselkä oli tosi paljon pehmeämpi ja notkeampi. Jopa sen verran notkea, että meinasi tuo jopa koittaa pukitella ratsastaja selässä, kun sapelihammastiikeri Helga käveli terassin kaiteella.
Olen aina ihmetellyt sitä ilmiötä, kun moni antaa oman nuorensa muille ratsastettavaksi. Ihmettelin sitä aikani, kunnes sain Salaman. Nyt ymmärrän näitä ihmisiä kovin hyvin - itselläni on vähän sitä vikaa, etten viitsi pyytää just tältä tietyltä hevoselta tarpeeksi. Ettei sille vaan tule paha mieli ja silleen. Siispä päätin, että ainakin aion opetella istumaan siellä nätisti. Loppu sujuu sitten ehkä itsekseen, ehkä ei.
Olin muuten eilen pitämässä pitkästä aikaa estetuntia. Se on pieni salainen sivutoimeni, joka tuo sopivasti piristystä myös omaan ratsastukseen. Kun huomaat hokevasi samoja mantroja sisäohjasta ja ulkoavuista, voit vain todeta samojen ongelmien kuuluvan myös itsellesi.
Siispä tuumasta toimeen. Tein alkuun vanhaa tuttua kulmaharjoitusta, jossa polle käännetään 90 astetta ulkoapujen kera sisälle tai ulos ja siitä jatketaan jälleen käynnissä eteenpäin. Hevosen turvan paikalla tai vauhdilla ei sinänsä ollut tässä niin merkitystä, kunhan se vain kääntyi. Sisäkäsi sai nojata luvan kanssa kaulaa vasten, jotta sitä ei tulisi käytettyä. Tämä vetristi kivasti Salamaa ja sai vähän takajalkojakin heräteltyä.
Tämän jälkeen homma jatkui käynnissä isolla kahdeksikolla. Yritin kovin unohtaa sisäkäden, vaikka se kovin halusi asettaa, taivuttaa, heilua, nousta ja pudota - tehdä siis ylipäätään jotain. Sisäistuinluu asetti ja ulkoavut käänsivät. Kas kummaa, tapahtui pieni ihme: Salama asettui jo kerran rehellisesti sisäänpäin ja tätä lystiä kesti jopa pari sekuntia. Jee.
Yritin myös löytää korsettini. Siis alavartalon lihakset. Kun vähän ajattelin kiristäväni niitä, alkoi herkäsielu Salama jumittaa. Kun taas vähän hölläsin "naruja", palasi eteenpäinpyrkimys normaaliksi. Yritin kertoa Salamalle, että minun on vähän niin kuin pakko kiinteyttää itseäni täällä satulassa, jotta voitaisiin joskus edetä ravissakin nätisti. Salama taisi lopulta ymmärtää. Oivalsin tässä taannoin nimittäin sen, miksi ravissa keventämisestä on tullut yhtäkkiä minulle niin vaikeaa. Vuosien tauko on vienyt ne tärkeät syvät (vatsa)lihakset, joiden avulla keventäminen tapahtuu. Olen kompensoinut niiden puutetta huomaamattani nousemalla ylös ja alas pohjelihaksilla, jolloin taas jalkaterä ja varpaat tippuvat alas ja näytän ihan aloittelijalta. Tieto lisää tuskaa, voin kertoa.
Loppuun otettiin hieman ravisiirtymisiä, ihan vaan fiilistellen. Koitin pitää korsettini kasassa ja keventää aina muutaman askeleen verran niin sanotusti oikein. Kun sain ajatuksesta kiinni, pysyi jalat paikoillaan.
Tänään Prestige tuntui taas tosi hyvältä. Löysin kivan asennon, jonka ainakin puoliksi toivoisin olevan lähellä oppikirjamaista. Se ei ehkä saakaan vielä lähtöpasseja. Katsellaan.
Tapaus 2: Duke
Dukella oli suunnitelmissa pidempi hölkkälenkki, jos vaan ponille sellainen passaa. Kerroin reilu viikko takaperin päivittäneeni Duken ruokintaa: Muutokset ovat olleet hämmentävän hyviä. Eilen jouduin sanomaan sille kerpele, kun pony otti ja puri minua kuukausien tauon jälkeen käsivarteen ja yritti vielä taluttaessakin karata. Älkää pyörtykö, mutta moinen energisyys on just sitä, mitä tälle ponille nyt haetaan!
Duke oli meneväinen heti alusta alkaen eikä askel painanut kotipihassakaan lenkiltä palatessa. Lenkin pituudeksi tuli lopulta 7,14 km, kesto reilu tunti ja keskinopeus 5,6 km/h. Lenkistä hölkättiin noin puolet ja otettiinpa hyvällä suoralla yksi rivakampi laukkavetokin. Sen kohdalla SportTracker kertoo vauhdin olleen noin 13km/h.
Löydettiin Duken kanssa kevään ekat valkovuokotkin. Ihanaa.
Tapaus 3: Samppa
Feenikslinnullamme oli ehdottomasti rankin duuni tänään. Se kävi metsässä tepsuttelemassa taluttaen ja sen jälkeen otettiin aurinkoa ihanan vihreällä nurtsilla. Voitti tälle päivälle suunnitellun näyttely- ja ohjasajoharjoituksen. ;)
Tosi kiva kuulla, jos Salama on ollut vetreä! Vaik ne pukit ei kyl oo kivoja! :O Mä olin kans kahteen otteeseen heposten kans metsässä, mahtava ja lämmin ilma!!
VastaaPoistaSelvästi oli käsittelystä hyötyä!! :) Laitan sulle viestiä, kun löydän taas työvuorolappuni...
PoistaTänään oli huippuilma, MUTTA voi luoja noita ötököitä! Meillä oli pilvin pimein hyttysiä, polttiaisia ja kimalaisia liikkeellä. :O Toisinaan olisi kiva, jos se tuuli osuisi tännekin..
Me törmättiin metsässä outoon kimalaisenpoikasparveen, tai jotain pistiäisiä ne oli. Kaivautuivat hiekkaan ja niitä oli paljon! Hyttysetkin tuntuu jotenkin ihan megasuurilta!
VastaaPoistaHuomasin saman, niitä oli metsässä vaikka kuinka! Ja hiukan hitaanlaisesti seurasivat perässä ja pyrkivät kirkkaita värejä kohden. Aargh, kesä on muuten ihan jees, mutta tuo ötökät... Kohta pitää taas naamioida hevosetkin. ;)
PoistaKiva ja hyväntuulinen postaus! Tuo sisäkädellä tuunaaminen on mullekin harvinaisen tuttua, vaikka kuinka koettaisi keskittyä siihen ulko-ohjaan.. Silloin sen yhden lv-tamman kanssa sain yhdessä valmennuksessa sellaisen ahaa-elämyksen, että siltä seisomalta olen koettanut päästä pois sisäohjan kirouksesta. Miten siistiä on ratsastaa maneesia ympäri hevonen tasaisessa muodossa, tyytyväisenä ja sisäohja löysänä roikkuen. En unohda sitä ehkä ikinä.
VastaaPoistaNyt olen lopulta kyllästynyt vänkläämään käsilläni kokonaan ja ratsastan pääasiassa pitkin ohjin länkkäjuttuja. :D Rippe sen oikeastaan valitsi, se liikkuu niin valtavan paljon paremmin, kun en kokoajan koeta tukea, nykiä ja asettaa sitä.
Eilinen istuntatreeni lienee ollut tehokas, koska sisäreidet ovat kipeät. Ihan huippua! :D
PoistaSe tunne on aika käsittämätön, kun ne oikeat nappulat löytyvät!
Hmm... Pitäisiköhän Salamankin kanssa vaihtaa lajia, heh.