Sairastuvan kuulumisia

*tilannepäivityskuvia Duken ihottumasta kännykän uumenista*

Lähtötilanne 29.10.2013:

Ponisteri temmeltämässä autuaan karvaisena lokakuun lopussa. Ruunauksesta kuukausi aikaa ja haavat parantuneet hienosti. Tässä kohtaa se oli kuitenkin täynnä rupista ihottumaa, jota luultiin aluksi kuraruveksi tai vastaavaksi syksyn pikkuvaivaksi. Ihottuma oli pahimmillaan päässä, kaulassa, kyljissä ja mahan alla. Päällepäin se ei juurikaan näkynyt, paitsi ponin hiotessa. Tällöin ponia pestiin viikon verran Hexocilillä joka päivä.

Klippaus 2.11.2013:

Poni juuri klipattuna ei-niin-tyylikkäästi, omistaja paniikkikohtauksen partaalla syvästä järkytyksestä. Heräsi epäilys sieni-infektiosta.

Viikko myöhemmin 8.11.2013

Duke sai 4.11. klinikalta sienilääkkeet ja niillä ponia hoidettiin 1,5 viikkoa. Tässä kuva hoidon puolivälistä, hieno donitsikylkinen poni. Heräsi myös epäilys jossain kohtaa jostain muusta, kun poni oli kovin vaisu koko ajan. Ei oikein jaksanut leikkiä Salaman kanssa eikä innostunut esim. metsälenkistä entiseen tapaan. Tarhassakin se vain möllötti jossain nurkassa yksikseen väliajat. Lämpöä seurattiin päivittäin. Duke söi ja joi kuitenkin koko ajan hyvin.

Silmätulehdus ja klinikkareissu 13.11.2013

Seuraavana päivänä nauttimassa auringosta (14.11.2013)

Duke löytyi tarhasta päiväheiniä viedessä mökistä silmät ummessa, pää alhaalla riippuen. Poni pääsi pikakyydillä klinikalle. Sieltä kotiintuomisena pussillinen troppeja ja tärkeimpänä ehkä kortisonikuuri ihottumaan, joka paljastui nyt pitkittyneeksi allergiseksi reaktioksi. Syy saattaa jäädä ikuisiksi ajoiksi mysteeriksi, mutta se ei sinänsä haittaa ainakaan minua - jos vain mokoma ei enää koskaan toistu. Jos tällaiset oireet palaavat, voidaan tehdä allergiatestejä ja etsiä aiheuttajaa sitä kautta. Jos syy löytyy, on siedätyshoito yksi vaihtoehto.

Vajaa viikko myöhemmin 19.11.2013:

Pikkumustaa kiukuttaa, tahtoo jo ulos!

Duke on syönyt kortisonia maksimiannoksella nyt viisi päivää. Lisäksi sulfakuuri on nyt puolivälissä. Silmätippakuuri loppuu huomenna. Tilanne on paljon parempi ja nyt kortisonia lähdetään laskemaan varovaisesti alaspäin niin, että se loppuu kokonaan parin viikon päästä.

Jo seuraavana päivänä klinikan jälkeen ponin yleisilme muuttui: Se piristyi silmissä ja mieliala koheni rutkasti. Pitkästä aikaa se jopa ajoi Salaman heinäkasalta pois ja jahtasi sitä pitkän aikaa muutenkin, mikä ei ole lainkaan huono juttu paksukais-Salkulle. ;) Yksi silmiinpistävä muutos on myös turvotuksen laskeminen - en alkuun edes tajunnut, miten pöhöttynyt tuo poni on! Ihan alkuun luulin sitä talvikarvan aiheuttamaksi, mutta kas kummaa, sieltä löytyi kuin löytyikin nyt nälkäkuopat, kylkiluut ja muut normaalit muodot.