Joo, pojat 4 kpl kävivät muutaman kilometrin road tripillä. Nyt nököttävät hyvin väsyneinä kotona omassa tarhassa omalla olkipedillä. Voi reppanoita, mikä päivä...
No voi pojat! :P Meidänkin jätkät tuhos aidan ja lähti neitosten laitumille. No, ne neiditkin pääsi irti ja varsat mukana... Jätkiä oli 3 oria ja 2 ruunaa, neitejä oli 6 tammaa ja 4 varsaa, mutta tammat (& varsat) antoi hyvin kiinni, mutta jäbät oli vähä erimieltä... Saatiin nekin loppujen lopuksi kiinni! :P
Tämä sun blogi on aivan mahtava ja ainoa blogi, josta luen kaikki postaukset! Olen lukenut nuita vanhempiakin postauksia ja aina, kun on tylsää, niin hilpasen koneelle niitä lukemaan. Sun kirjotuksista tulee aina hyvälle mielelle! Saatan joskus lukea yhden postauksen montakin kertaa päivässä! :-D Tätä parempaa blogia ei vain löydy! :-)
Pientä paniikkia pukkaa, kun tulee puhelu, että hevoset ovat karkuteillä eikä mitään havaintoa missä päin menevät. Olin yksin kotona ja just saanut auton purettua ja traikun pistettyä kuusen alle parkkiin. Luojan kiitos olin saanut edes syödä päivän ekan lämpimän aterian klo 18. :D
Täällä moottoritie lähellä (ja junarata, jonka läheltä loppuosa jengistä otettiin kiinni) ja liikennettä paikoin rutkasti, onni onnettomuudessa etteivät saaneet mitään vahinkoa aikaiseksi muille osapuolille. Vaikka vakuutukset onkin, niin ei niillä ihmishenkiä korvata. Myös pelkillä henkisillä ruhjeilla taisivat pojat itse selvitä. Pikkasen tuurilla löysin omani, paskakasa keskellä maantietä lentokentän kupeessa antoi vähän suuntaa. Sen jälkeen näinkin yhden läsipään tallustamassa jonkun taluttamana keskellä kuvassakin näkyvää risteystä. Ponikin pomppasi siinä kohtaa jostain esiin ja tuli ruokakipolle tukevasti syömään. Reippaasti kipittivät koppiin, tais olla ihan jees vaihtoehto siinä kohtaa, tuntuivat olevan vähän hukassa. :D
KIITOS ihanasta kommentista Marianne, mukavaa, että pidät tästä! )
Meillä kävi viime vuonna samllalailla, onneksi oreja oli vain yksi (ja kolme ruunaa). Meillä kävi niin, että oltiin viety hepat aamulla laitsalle ja ne oli pärjännyt päivän siellä hyvin. No, sitten kuului jotain kolinaa ulkoa yhdentoista aikaan illalla. Menin katsomaan ulos ja pojat oli siellä kolistelemassa meidän varastossa. Mummoni mustikkakeitot oli pitkin lattiaa ja pari sankkoa säretty. Se jäi arvoitukseksi, miten ne on saanut oven auki! :-D Ori ei antanut millään kiinni, mutta piti sitten vähän pyytää naapureita apuun, niin saatiin kiinni! Ruunat antoi hyvin kiinni. Ne oli juossut kotiin 4km päästä. Ihan hyvä vain, että meidän lähellä ei ole moottoritietä tai junarataa! :-D
Meillä myös kävi niin, että naapurin tyttö oli ratsastamassa heidän kentällään. Tyttö oli tullut ponin selästä alas ja nostamassa estettä, kunnes poni sai revittyä tytön kädestä ohjat hyppäsi kentän portin yli (n. 90-100cm korkuinen) ja lähti autotielle, jossa oli siihen aikaan paljon liikennetta pienimuotoisen tapahtuman takia. Poni juoksi täyttä meidän kodin ohi. Tyttö juoksee ja itkee perässä, että poni jää auton alle. Minä ja poikaystäväni lähdetään metsästämään ponia. Poni oli jäämässä auton alle, kun laukkasi suoraan kohti autoa, onneksi auto pysähtyi ja poni saatiin kiinni. Tämän jälkeen menin tytön kanssa kentälle, kun se ratsasti ponillaan.
Mietin, että olisi se kyllä kauheaa, jos oma hevonen jäisi auton alle ja itse vielä näkisi tilanteen. Poni oli ilmeisesti säikähtänyt jotain ja saanut siitä lähdöt. Nykyään poni ei enää säiky oikein mitään. :-)
Tämä sinun blogisi on aivan mahtava! Tykkään kirjoitustyylistäsi ja kuvistasi. Meille muuten syntyi vasta musta suomenhevosorivarsa viime viikolla ja katsotaan tulisiko siitä valkoinen vai pysyykö mustana! :-) Näiden varsojen ja nuorten hevosten kehittymistä on aina niin mukava seurailla! Erityisesti tämä blogi on lempparini. Kaksi kummityttöäni lukee myös tätä ja kolmas katselee vain kuvia ja videoita. Aina, kun se katsoo Duken ja Salaman leikkejä tyttö nauraa ja hihittelee!
Minulla on suomenhevostamma nimeltä Lyyli, jolla on cushingintauti, niin eläinlääkäri sanoi, ettei tamma välttämättä elä pitkään hampaiden takia. No, onhan tamma jo 21-vuotias, mutta se on ollut minulla 8 vuotta, niin onhan siihen kiintynyt. Onneksi tamma on jättänyt viisi ihanaa jälkeläistä meille! :-) Kaikki varsat on minun omistuksessani, mutta kaksi on ylläpidossa muualla, kaksi kotona ja yksi tällä hetkellä laitumella. On nuo varsat kyllä ihania! ;-)
~Hanna-Mari
Ps. Salama ja Duke on kyllä todella hienoja nuorukaisia! :-)
S & D kiittävät kehusanoista! :) Mukavaa, että pidät meidän seikkailuista. Ja mukavaa löytää lukulistalle myös uusi nuorten hepojen blogi, jään seuraamaan mielenkiinnolla sinun blogiasi.
Näiden hevosten kanssa vaan sattuu ja tapahtuu, vaikka kuinka yrittää varoa ja suunnitella asioita. Mutta ihmeellinen vetovoima niissä silti on, se on kai sitä suurta rakkautta. :)
Hevoset karannu? :D
VastaaPoista^ :D
PoistaArvelen samaa ku Mari ja tuo ano tossa ylempänä :-D
PoistaJoo, pojat 4 kpl kävivät muutaman kilometrin road tripillä. Nyt nököttävät hyvin väsyneinä kotona omassa tarhassa omalla olkipedillä. Voi reppanoita, mikä päivä...
VastaaPoistaOn tainnu ponny lähtee naisten perään ;-)
VastaaPoistaNo jaa... :P Jospa se erehtyi luulemaan uusia ystäviään neideiksi, mene ja tiedä. Pöljä-Salkkukin lähti perään, harvinaista.
PoistaNo voi pojat! :P
VastaaPoistaMeidänkin jätkät tuhos aidan ja lähti neitosten laitumille. No, ne neiditkin pääsi irti ja varsat mukana... Jätkiä oli 3 oria ja 2 ruunaa, neitejä oli 6 tammaa ja 4 varsaa, mutta tammat (& varsat) antoi hyvin kiinni, mutta jäbät oli vähä erimieltä... Saatiin nekin loppujen lopuksi kiinni! :P
Tämä sun blogi on aivan mahtava ja ainoa blogi, josta luen kaikki postaukset! Olen lukenut nuita vanhempiakin postauksia ja aina, kun on tylsää, niin hilpasen koneelle niitä lukemaan. Sun kirjotuksista tulee aina hyvälle mielelle! Saatan joskus lukea yhden postauksen montakin kertaa päivässä! :-D Tätä parempaa blogia ei vain löydy! :-)
~Marianne
Pientä paniikkia pukkaa, kun tulee puhelu, että hevoset ovat karkuteillä eikä mitään havaintoa missä päin menevät. Olin yksin kotona ja just saanut auton purettua ja traikun pistettyä kuusen alle parkkiin. Luojan kiitos olin saanut edes syödä päivän ekan lämpimän aterian klo 18. :D
PoistaTäällä moottoritie lähellä (ja junarata, jonka läheltä loppuosa jengistä otettiin kiinni) ja liikennettä paikoin rutkasti, onni onnettomuudessa etteivät saaneet mitään vahinkoa aikaiseksi muille osapuolille. Vaikka vakuutukset onkin, niin ei niillä ihmishenkiä korvata. Myös pelkillä henkisillä ruhjeilla taisivat pojat itse selvitä. Pikkasen tuurilla löysin omani, paskakasa keskellä maantietä lentokentän kupeessa antoi vähän suuntaa. Sen jälkeen näinkin yhden läsipään tallustamassa jonkun taluttamana keskellä kuvassakin näkyvää risteystä. Ponikin pomppasi siinä kohtaa jostain esiin ja tuli ruokakipolle tukevasti syömään. Reippaasti kipittivät koppiin, tais olla ihan jees vaihtoehto siinä kohtaa, tuntuivat olevan vähän hukassa. :D
KIITOS ihanasta kommentista Marianne, mukavaa, että pidät tästä! )
Meillä kävi viime vuonna samllalailla, onneksi oreja oli vain yksi (ja kolme ruunaa). Meillä kävi niin, että oltiin viety hepat aamulla laitsalle ja ne oli pärjännyt päivän siellä hyvin. No, sitten kuului jotain kolinaa ulkoa yhdentoista aikaan illalla. Menin katsomaan ulos ja pojat oli siellä kolistelemassa meidän varastossa. Mummoni mustikkakeitot oli pitkin lattiaa ja pari sankkoa säretty. Se jäi arvoitukseksi, miten ne on saanut oven auki! :-D Ori ei antanut millään kiinni, mutta piti sitten vähän pyytää naapureita apuun, niin saatiin kiinni! Ruunat antoi hyvin kiinni. Ne oli juossut kotiin 4km päästä. Ihan hyvä vain, että meidän lähellä ei ole moottoritietä tai junarataa! :-D
VastaaPoistaMeillä myös kävi niin, että naapurin tyttö oli ratsastamassa heidän kentällään. Tyttö oli tullut ponin selästä alas ja nostamassa estettä, kunnes poni sai revittyä tytön kädestä ohjat hyppäsi kentän portin yli (n. 90-100cm korkuinen) ja lähti autotielle, jossa oli siihen aikaan paljon liikennetta pienimuotoisen tapahtuman takia. Poni juoksi täyttä meidän kodin ohi. Tyttö juoksee ja itkee perässä, että poni jää auton alle. Minä ja poikaystäväni lähdetään metsästämään ponia. Poni oli jäämässä auton alle, kun laukkasi suoraan kohti autoa, onneksi auto pysähtyi ja poni saatiin kiinni. Tämän jälkeen menin tytön kanssa kentälle, kun se ratsasti ponillaan.
Mietin, että olisi se kyllä kauheaa, jos oma hevonen jäisi auton alle ja itse vielä näkisi tilanteen. Poni oli ilmeisesti säikähtänyt jotain ja saanut siitä lähdöt. Nykyään poni ei enää säiky oikein mitään. :-)
Tämä sinun blogisi on aivan mahtava! Tykkään kirjoitustyylistäsi ja kuvistasi. Meille muuten syntyi vasta musta suomenhevosorivarsa viime viikolla ja katsotaan tulisiko siitä valkoinen vai pysyykö mustana! :-) Näiden varsojen ja nuorten hevosten kehittymistä on aina niin mukava seurailla! Erityisesti tämä blogi on lempparini. Kaksi kummityttöäni lukee myös tätä ja kolmas katselee vain kuvia ja videoita. Aina, kun se katsoo Duken ja Salaman leikkejä tyttö nauraa ja hihittelee!
Minulla on suomenhevostamma nimeltä Lyyli, jolla on cushingintauti, niin eläinlääkäri sanoi, ettei tamma välttämättä elä pitkään hampaiden takia. No, onhan tamma jo 21-vuotias, mutta se on ollut minulla 8 vuotta, niin onhan siihen kiintynyt. Onneksi tamma on jättänyt viisi ihanaa jälkeläistä meille! :-) Kaikki varsat on minun omistuksessani, mutta kaksi on ylläpidossa muualla, kaksi kotona ja yksi tällä hetkellä laitumella. On nuo varsat kyllä ihania! ;-)
~Hanna-Mari
Ps. Salama ja Duke on kyllä todella hienoja nuorukaisia! :-)
S & D kiittävät kehusanoista! :) Mukavaa, että pidät meidän seikkailuista. Ja mukavaa löytää lukulistalle myös uusi nuorten hepojen blogi, jään seuraamaan mielenkiinnolla sinun blogiasi.
PoistaNäiden hevosten kanssa vaan sattuu ja tapahtuu, vaikka kuinka yrittää varoa ja suunnitella asioita. Mutta ihmeellinen vetovoima niissä silti on, se on kai sitä suurta rakkautta. :)