Näyttelypäivän aattona

Illalla on puuhasteltu kaikenlaista, koska huomenna on Vihdoin Se Päivä - Duken ensimmäinen virallinen rotunäyttely. Ilmassa on jälleen suuren urheilujuhlan tuntua. Pelottaa, jännittää, kauhistuttaa ja mitä vielä. Toisaalta palan halusta tietää, mitä Kääpiöstä sanotaan ja ennen kaikkea, miten se tällä kertaa käyttäytyy vieraassa paikassa. Mutta mitä kaikkea sitä yhtä reissua varten pitääkään tehdä?

• Autoasiat. Muun muassa laita auto valmiiksi traikun eteen. Tee kolmas reikä kahden viikon sisään takapuskuriin. Tsekkaa ilmanpaineet, valot, pissapojat ja öljyt. Tee se itse, kun autoihmistä ei kuulu kotiin. Ole iloinen, kun kaikki toimii huollon jäljiltä, valot ja sitä rataa. Ai niin, mitä nyt yksi öljyvalo muistuttelee itsestään, vaikka kaikki pitäisi olla ok. Opelin kanssa ei tosin koskaan voi olla ihan varma...
• Viritä navigaattori jo alustavasti kuntoon ja totea, että navigaattorin laturi ei lataa ja täten koko navigaattori ei toimi. Siispä, perinteinen karttanavigointi käyttöön - tai sitten askarellaan Annin iPhonesta reittiohjeet esille.
• Valvontakamera: Check, toimii.
• Sitten olisi pitänyt rasvata traikun lukot ja saranat. Siirtyy huomisaamuun. Tai viimeistään siihen hetkeen, kun sivuoven salpa on jälleen jumissa.
• Myös kuiviketta olisi pitänyt roudata koppiin. Ehtii sitä huomennakin. Kai. Heinäverkon sentään tein ja vein.
• Pese poni, letitä häntä ja laita taivutusletit harjaan. Valele poni kiillotusaineella. Kehu hyvästä käytöksetä. Check. 
• Laita se hyvin loimitettuna tarhaan. Sillä hetkellä, kun päästät sen irti ja katsot, kun poni tippuu suorilta jaloilta piehtaroimaan hiekkaan, totea, että se pitää pestä aamulla uudelleen ja luultavasti aamun viileinä hetkinä kuivata hiustenkuivaajalla. Okei, oli tässä sellainenkin ajatus mukana, etten halua seisottaa Salamaa tallissa tästä illasta huomiseen iltapäivään. 
• Pakkaa auto. Mieti tarkkaan, mitä ihmettä puuttuu - no, sen huomaa sitten viimeistään paikan päällä. Ainakin suitset, talutin, varatalutin, varavaratalutin, harjakassi + tarvittavat tökötit, sadeloimi, varariimu ja -naru, ponin paperit, näyttelykirje, sateenvarjo, kassillinen leipää, puukko ja etupuomin irroitustikku ovat kyydissä. Pyri muistamaan myös meidän ihmisten eväskassi.
• Lataa kameran akku ja pyyhi linssi. Muista muistikortti. Pyrin tähän aamulla...
• Tee blogijuttu tästä kaikesta ja mieti kuumeisesti, miksi ihmeessä kaikki edellä oleva piti listata tähän. :D
   

Salamalla oli tänään tiukka paikka, se teki tuttavuutta jo vanhan tutun, spiraaliletkun kanssa. Dukea pestessä laitoin letkun välillä täyttämään poikien paljua ja olihan se vaarallinen letku pakko nyppiä sieltä pois, jonka jälkeen sen kanssa pidettiin tiukka tuijotuskilpailu - Salama ei selvästikään tiedä, mitä mieltä olisi mokomasta:

Duken hetken kuivatellessa itseään pesupaikalla, lahjoin Salamaa ruohotupsujen kanssa tulemaan vesiletkun viereen vapaana. Se oli sen mielestä aika jännää.

Sitten vielä päivän kootut hetket kuvina:

Päivällä vähän leikittiin.

Duke tulee sanomaan moi.

Kaluttu laitsa, lupiinit ja poniinit.

Mun kiiltokuvapojat <3

Duke kuivumassa. Se oli vähän tylsistynyt mokomasta pesusta, mutta lohdutin sitä sillä,
että about 70 muulla ponilla on tänään ihan yhtä tylsät oltavat.

Tässä mun näkemys hännän letittämisestä tällä kertaa. Sen saa aina suoraksi ja föönillä viimeistään! :D

Tukkaosuus. Olin vähän laiska ja laitoin ponnareita aika vähän.

Booring!

Sinne meni.

Iloinen jälleenkohtaaminen.

Ihanat nää sun letit! (joo, todella!)

Hippaa.

Salama.

Dukella oli myös vähän levottomat moovit pesun jälkeen:


Huomenna on luvassa myös vähän muutakin jännittävää - Duken kotiutuessa näyttelyreissulta käydään vain nappaamassa Salama mukaan kyytiin ja matka jatkuu meidän kesälaidunpaikkaan. Omalta osaltani haikeaa, mutta hevosten kannalta tietenkin todella kivaa. Pääsevät vähän painimaan kahden muun varsan kanssa. :)