keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Elämäni (pieniä) miehiä


Shetlanninponi on siitä metka otus, ettei sille kahta kertaa tarvitse sanoa mistään mitään. Paitsi tietty kehua, kun aihetta on eli aika usein. Näissä on kätevästi hyöty ja huvi samassa paketissa, kerrassaan mainioita otuksia!

Sunnuntaina Samppa toimi yleismies-Jantusena, kun käytiin Salaman sänkkärirallin jälkeen keräämässä kakkakasat pois. Tullessa tuotiin sitten kärryllinen metsän antimia tuliaisina kavereille. Kympin luonne tuli jälleen todistettua: Vaikka Samppa osaa pyydettäessä olla yhtä tulta ja tappuraa, kestää se omistajansa loistavat ideat vallan hienosti ja kärsivällisesti odottaa, kunnes saa taas lähtöluvan. Odottaminen onkin temppu, joka kannattaa opettaa ihan jokaiselle kavioeläimelle. Siitä on enempi hyötyä kuin osaisi kuvitellakaan!




Pilkkukin on kokeillut jotain uutta: Se pääsi Salaman perässä pienelle maastolenkille ja osoitti sekin olevansa vallan fiksu ja pöksyissään pysyvä kaveri. Joskus ison hevosen perässä menohalut voivat kiihtyä hallitsemattomiksi, mutta Pilkku otti lenkkeilyn rennon ulkoilun kannalta. Salama sen sijaan ei, koska joka puskassa väijyi ehkä joku...

Kääntymiset ovat olleet Pilkulle välillä vähän hankalia, mutta pikkuhiljaa nekin sujuvat mainiosti eli rennoin fiiliksin. Sänkkärillä on ollut kiva käydä harjoittelemassa niitäkin:


Taattua kotivideolaatua! :D
Linkki videoon

PS. Jos Salama ei ihan aina niitä mainetta pätevänä kouluratsuna, on se lasten kanssa ihan super. Uskomattoman varovainen, kuuliainen ja kiltti aivan jokaisen hetken, kun pieniä kyydissä on. Ihan kuin eri hevonen siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blog Widget by LinkWithin