Hiphurraa

Suurien tunteiden päivä: Kilpailin viimeksi yhtään missään aika tarkalleen viisi vuotta sitten.

Tänään starttasin sitten seuran omissa pikkukisoissa omalla pienellä (ja tuhmalla) varsallani. Siis Salamalla, joka tosin ehkä on ulkopuolisille ihan iso hevonen jo.

Luokkana oli hurjaakin hurjempi puomiluokka ja arvosteluna A.1.0. Tämä oli kuulkaas suuri henkinen ponnistus, joten älkää lainkaan naurako. :D Ennen kaikkea tärkeää kokemusta Salamalle, jolle verryttelytilanteet ovat vaikeita paikkoja. Noin muuten se on jo aika cool vieraissakin paikoissa.

Ja mehän tempaistiin puhdas rata ja täten ruusuke kotiin. Hiphurraa!

Odottamassa jotain.

Tää on kivaa, tuumi Salama.

Verkkatilanteet ovat todella tätä. Olen niin kokenut tämän ennenkin - 19-vuoden ikäkään ei tuonut Tompalle järkeä verkkoihin. Jospa Salama tekisi poikkeuksen.

Tarkasti koivet yli.

Kuvista ja Salaman hellästä hoivasta valtaisa kiitos Katjalle, Tompan luottogroomille vuosien takaa!

Et sillattii. Nyt voidaan kaiketi kaivautua talviunille?