maanantai 5. syyskuuta 2016

Estevirtahepo


Treeni pitää muistaa pitää monipuolisena, oli alla sitten virtahepo, silakka tai true-dressagehorse.

Siksi meillä oli lakisääteiset puomitreenit tänään. Salama suhtautuu esteisiin vakavan innostuneesti. Se hakeutuu kyllä niiden yli ja luo, mutta kropanhallinta on vielä luokkaa eivoikoskaantietäämihinnämäraajatvielälaittaisi. Siksi maapuomit ja miniristikot ovat toisinaan hauskaa ja hyödyllistä hupia arkeen!

Ensi kerralla tätä lystiä pitää kyllä harrastaa isommalla kentällä! Ja hei, olen ihan itse selässä! Olipa hauskaa, viime "hyppykerrasta" on ainakin sata vuotta aikaa. Nuo maapuomit tuntuivat kyllä ainakin 140cm korkeilta. ;)

Estettä kohti.
Jihuu!

Väliin otettiin vähän laukkaakin.


10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vähän joo. Koitetaan yhdessä hepan kanssa olla nuoria ja nättejä. ;)

      Poista
  2. Vailla sarvia ja hampaita, mutta oletko sitä mieltä että tuolla ylipainolla kannattaa hyppiä edes pieniä? Ettei kävisi jaloille mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä puomitreeni kentällä oli vähintään yhtä raskas kuin maastoilu metsäpolulla - paljon välikäyntejä ja ihan vähän itse asiaa. Treenit loppuivat hyvään fiilikseen ja tyytyväiseen hevoseen. Pitkät kävelyt ennen ja jälkeen. Huolellinen kylmäys, kuten aina, oli ohjelmassa sitten kävelyä tai jotain muuta. :)

      Salama harrastaa näitä puomijuttuja kerran kahdessa kuukaudessa, eli tuskin liian usein ainakaan. ;)

      Mutta joo, en tällä painolla hypyttäisi irtona enkä yhtään miniristikkoa isompaa.

      Poista
  3. Salama on niin pätevänä! Työlleen omistautunut hevo on aina silmälle ilo :)

    Koska täällä anot ovat kauhiasti nähneet vaivaa Salkun painosta, niin ajattelin sitten lykätä lusikkani anona samaan soppaan.. Tuli tuossa joitakin vuosia sitten hommattua vatsavaivainen, metabolinen ja pahoilla kaviorustonluutumilla varustettu hevonen ja hiukan ollaan painiskeltu hänen ruokintansa (ja painonsa) kanssa.. Nykyään hän on normaalipainoinen hevo, joka kyllä sillain kivasti jumahtaa liiasta sokerista. Vatsa kuitenkin vaatii heinää ja hän onkin lähes vapaalla heinällä (niin kuin muutkin tallin hevoset, kaikki normaalipainoisia). Ratkaisuksi löytyi pihalle hieman köyhä heinä ja yöksi sisälle liotettu heinä. Eihän siinä liotetussa ole enää mitään ravintoaineita, mutta vatsa tykkää ja hevon askel pysyy kevyenä, sekä vaaka normaalilukemissa... Salkulla nyt varmaan kyllä sitä kortisoniturvotusta, mutta veikkaisin, että laihis saattaisi likoheinällä olla hieman nopeampaa: )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vapain ohjin se hakeutuu aina puomien yli. Hauska. :D Irtohypytyksestä tämä tykkää kuin hullu puurosta, mutta sitä ymmärrettävästi pitää välttää vähän.

      Kiitos vertaistuesta! Yksi Salaman videoista oli jo linkitetty ht.netiinkin ja siellä taivasteltu tätä punkeroa ja seuravaaksi varmaan olisi pidetty ihan hoitamattomana ym. Piilotin sen, koska inhoan videoiden/kuvien irroittamista asiayhteydestä. Itse aiheeseen juttu kyllä liittyi, mutta keskustelu ei luonnollisestikaan pysy itse aiheessa.

      Mutta joo, itse aiheeseen: Olen hoitanut kahta vatsahaavaista ja se jos mikä oli kamala vaiva! Siksi vältän heinän vähentämistä minimiin kaikessa. Olen myös liottanut heinät nyt (jotta eivät varmastikaan pölise ja siksi, että siitä saisi vähän laimeampaa). Alkutalveksi tulossa ylivuotista heinää, jossa maltilliset sokerit. Samaa söivät viime talven menestyksekkäästi. :) Heinäverkoista olen tehnyt tuplaversioita, eli laittanut kaksi päällekkäin osaan ruokinnoista. Salamasta muuten huomaa heti, kun sitä pidetään hänen mielestään nälässä: Se on ruokintatilanteissa tosi aggressiivinen muita kohtaan. Muuten lupsakka kaveri kyllä...

      Kortisonipöhö on jännä, kun se vain tulee joillekin... Oli tämä vähän lihonnutkin nyt, kun otin vaakalukemia vertailun vuoksi. Salaman epäedullinen ruumiinmuoto eli sirohkot jalat ja kaula yhdistettynä pyöreään runkoon korostavat vielä tätä pöhöä. :D

      Poista
  4. Hyvää Suomenhevosen päivää Salamalle ja muuille SD-teamin jäsenille!

    VastaaPoista