Artuvetrin Therapy

Osoitetaan hetkeksi kesään. Tästä se tuli ja tuonne se meni.

Case Salaman yskä - tai lähinnä yskättömyys - jatkuu.

Alkukesän turhautuminen alkaa olemaan jo selätetty: Kokeiltuamme kuiva- ja säilöheinät sekä laitumen, yski hevonen edelleen satunnaisesti. Hengitystietähystyksessä näkyi aina samat muutokset, jotka viittasivat krooniseen sairauteen, IAD:hen. Oli pihattoa, oli optimaaliset olosuhteet. Onneksi olivat myös allergiatestit, jotka napattiin verikokein: Silloin tieto todella lisäsi tuskaa.

Vaikka noiden testien luotettavuutta edelleen kovin kritisoidaan, antoi tuo testi meille paljon vastauksia. Kevät ja kesä olivat pahinta aikaa, vaikka olosuhteet olivat niin optimaaliset kuin vain voivat. Totta ihmeessä se yski, kun allergisoivat asiat suorastaan leijuivat päällä! Päätettiin tilata mahdollinen apu ongelmaan, nimittäin siedätyshoito. Siihen valikoitui siedätettäviksi "aineiksi" heinäsekoitus, varastopunkki sekä pari ns. rikkaruohoa.

Tässä ensimmäinen annos siedätyslääkettä, 0,2 millilitraa.

Kesä piti sisällään hevoskuurin kortisonia (sekä suun kautta että inhalaationa), jotta hengitysteiden kunto saadaan rauhalliseksi ja siedätyshoito voidaan aloittaa. Lääkkeet tepsivät, vaikkakin ne lisäsivät vähän ruokahalua ja pullistivat vannetta vatsanseudulla - Salama söi heinien lisäksi kuivikkeet ja kaikki muutkin irtoavat asiat, koska nälkä oli kova. Ahneelle hevoselle tuollainen lisääntynyt ahneus oli suorastaan kammottavaa. Nyt pitkän lääkekuurin jälkeen ruokailutilanteet ovat vähän rauhallisempia jo ja kilot karisevat vauhdilla.

Myös yskä katosi, edes satunnaista yskähtelyä ei ole kuultu sitten kesä-heinäkuun taitteen. Ainut oire, joka enää kertoo mahdollisesta allergiasta, on kova kutina lähinnä selän, vatsan ja silmien alueella. Itseään se ei hankaa rikki, mutta silloin tällöin silmät vuotavat ja em. alueilta rapsutellessa se vajoaa suorastaan jonkinlaiseen transsiin. Liekö hyvä vai huono, mutta allergiaa tukien tuo kutina on tällä hevosella ympärivuotista.

6.9.2016 hengitystiet kontrolloitiin (toivottavasti viimeisen kerran aikoihin) ja siellä näytti hyvältä, suorastaan terveeltä. Siltä on itse hevonenkin tuntunut, pirteältä ja vauhdikkaalta. Siedätyshoito voitiin siis aloittaa! Eläinlääkäri laati pitkät kirjalliset ohjeet, joiden mukaan lääkettä pistetään parin viikon välein kasvavalla annoksella.

Eilen 20.9.2016 pistin ensimmäisen annoksen Artuvetrin Therapy-nimistä lääkettä ihon alle. Annos oli minimaalisen pieni, 0,2 millilitraa ja vaikka Salama on toisinaan hankala pistettävä, meni tämä satsi hyvin sinne minne pitääkin. Ihon alle pistettäessä neula on pieni kuin mikä, joten heppa tuskin edes huomaa sitä. Pienet ravistelut Salaman piti kuitenkin suorittaa, ihan periaatteen vuoksi. Koska kyseessä on allergisoiva aine, voi pistoskohtaan tulla turvotusta tai vastaavaa. Salamalle kyseiseen kohtaan tuli hetkeksi pieni patti, joka katosi kuitenkin seuraavaan aamun mennessä.

Seuraava satsi, 0,4 ml annetaan parin viikon päästä. Hoitoa jatketaan kasvavalla annoksella aina yhteen millilitraan asti niin kauan kuin lääkettä riittää. Jännittävää nähdä, onko siitä apua - lähinnä ensi kevät jännittää, kun siitepölyt ja muut pöllähtävät jälleen ilmoille. Kotitallin apteekista löytyy antihistamiinit pahan päivän varalle, jos tilanne äityy pahaksi. Kortisonista pitäisi pystyä olemaan erossa siedätyshoiton ajan. ¨

Jospa suunta olisi nyt vain eteenpäin..?