Päädyin tekemään postauksen aiheesta, kun blogiin tullaan Googlen kautta yhä useammin hakusanalla "jänispatti".
Tämän verran tiesin niistä ennen: Niitä vain on. Se on epämääräinen patti kintereen takasivulla, n. 5-10cm kintereen alapuolella. Erityisesti ravihevosilla niitä on paljon. Ne poltetaan ja that's it. Harvinaisen usein tosin raviura katkeaa siihen, että ne vain vaivaavat ja vaivaavat.
Ja sitten eri lähteistä kerättyä faktaa pöytään:
 |
| Salaman otj: Jänispatti, johon kasvanut pieni luuliika päälle. |
Jänispatti on nykytieteen mukaan yleisnimitys kintereen takapinnan pehmytkudoksien vaurioille. Se voi tarkoittaa siis pinnallisen koukistajan, syväkoukistajan, plantaariligamentin, hankositeen tai ihonalaiskudoksen vaurioita. Yleisesti ottaen ko. vauriot ovat huonosti tunnettuja ja vaikeita diagnosoida.
Jänispatti on yleinen vamma hevosille, joilla kintereet ovat käyrät. Se voi tulla myös rasitusvammana raskaan työn tai tapaturman (esim. liukastuminen) seurauksena. Se on siis akuutti tulehdustila, siinä missä jännevammakin.
 |
| Vtj:ssä normaali jänispatti, jossa hieman turvotusta. Otj:ssa yläkuvan jänispatti vuotta myöhemmin. |
Ontuminen, joka voi alkaa yhtäkkiä. Se voi olla selvää tai hyvin epämääräistä. Kintereen takapinnalle ilmestyy joskus voimakaskin turvotus, jonka voi sivuprofiilista havaita. Kohta on tulehdustilassa lämmin. Hevonen usein lepuuttelee kipeää jalkaa paljon.
Diagnosointi
Kliininen tutkimus, ultraääni, röntgenkuvat. Jänispatti olisi uusimman tieteen mukaan hyvä ultrata, jotta sen aiheuttaja selviää. Usein jänispatin aiheuttaja voi olla monen sattuman summa.
Hoito
Kylmäys, pitkä lepo, kipulääkekuuri. Aikaa ja rakkautta siis.
Jänispatit voidaan myös pistepolttaa, mutta nykytiede pitää toimenpidettä ns. vanhanaikaisena. Pistepoltossa jalkaan tehdään tukiside tukemaan kintereen takapintaa, jotta jänispatti ei enää vaivaisi. Osa kertoo toimenpiteen auttavan, mutta osalla jänispatit vaivaavat edelleen.
 |
| Juuri tehty pistepoltto. Kuva © Taru Pentikäinen |
Noudata aina eläinlääkärisi ohjeita! Sairasloma voi olla pitkä, mutta jänispattien tulehdustilan muututtua ns. krooniseksi, ontuminen häviää ja hevonen saattaa kestää suunniteltua käyttöä ihan hyvin. Toki vammojen olemassaolo kannattaa aina muistaa: Jalkoja tulee kylmätä liikutuksen jälkeen ja tarvittaessa, alku- ja loppuverryttelyt tulee tehdä huolellisesti ja niin edelleen.
Lähteet:
Oma tarina pähkinänkuoressa:
Omalla suomenhevosellani havaittiin jo 1-vuotiaana varsanäyttelyssä jänispatti otj:ssa. Näytin sitä jonkun rutiinitoimenpiteen yhteydessä eläinlääkärille, joka lähti sen kanssa seurantalinjalle.
Ruunani kävi karkureissulla laidunkavereiden kanssa 2-vuotiskesällä. Timotei suupielessä se kirmasi kavereiden perässä hankkarit paukkuen. Pari viikkoa tämän reissun jälkeen ravi hävisi, se näytti lähinnä vatkaimelta juostessaan eli jalat vispasivat minne sattuivat. Se myös mielellään laukkasi ristilaukkaa oikeaan kierrokseen otj:n vaivatessa.
Kuukausi karkureissusta käytin sen klinikalla. Se ontui suoralla 1/5 ja ympyrällä 2/5. Ultraäänitutkimuksessa mtj hankositeiden yläkiinnityskohdat olivat niin turvoksissa, ettei puikkoluita näkynyt ollenkaan. Toinen klinikkareissu oli edessä kolmen viikon päästä. Siellä samat löydökset. Lähinnä jännitettiin sitä, voiko liikaluu painaa jotain jännettä niin, että jännekanava ahtautuu. Vaiva voidaan operoida, mutta tässä tapauksessa siihen ei ollut (onneksi) tarvetta. Hevonen sai parin viikon kipulääkekuurin ja piiiiiiitkän sairasloman. Jalkoja kylmättiin ekat kuukaudet 3-4 kertaa päivässä. Ja niin todella tein, aina ekojen pakkasten alkuun.
Kontrolli sovittiin seuraavaan kevääseen eli saikkaria kertyi yhteensä useamman kuukauden (10kk). Siellä käytiin sitten toukokuun alussa. Patti on kosmeettisesti samanlainen kuin ennenkin, mutta hevonen ei enää ontunut suoralla eikä ympyrällä. Ultraäänessä hankositeessä näkyi pientä arpimuodostumaa, mutta puikkoluut vilkuttelivat iloisesti takaisin ultraäänipömpelin näytöltä. Turvotus oli enää lähinnä ihonalaiskudoksessa. Ruuna sai siis palata töihin!
Nyt jalat kylmätään joka liikutuksen jälkeen. Lisäksi myös tarvittaessa, jos koivet siltä näyttävät. Ihan ehdoton juttu sille on kulkea vain hyvillä pohjilla. Se on myös kengitetty asianmukaisesti: Etupäätä on hieman pyöristetty ja se on pidettävä suht lyhyessä kaviossa koko ajan. Ylipainoa ei tietenkään saisi tulla, mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty. Kauhean raskaat este- ja kenttäratsastustreenit jätetään varuiksi tältä hevoselta pois. Ruokinnassa jalkavaiva huomioidaan lisäravinnepuolella.
 |
| Meillä kylmäykseen käytetään tällaisia tarrapatjoja. |
Tuleeko tämä aina takajalkaan? Tiedätkö onko etujalkaan olemassa joku samantyyppinen vaiva? Bongasin yhdeltä hevosista hyvin samantyylisen patin etujalassa polven yläpuolella.. Hevonen kuitenkin liikkuu hyvin eikä muuten näytä vaivaavan.
VastaaPoistaJänispatti voi olla vain takajalassa, käsittääkseni siis. Olisikohan tuo vaiva joku luuliika tms?
PoistaHyvä tietoisku. Tästä vaivasta kuulee aika harvoin. Aika hurjan näköinen tuo polttokuva.
VastaaPoistaKiitos! Joo, aika hurja tuo tuollalailla tuoreeltaan. Siitähän se sitten arpeutuu ja paranee pikkuhiljaa. Toimenpide tehdään toki puudutuksessa ja rauhoituksessa. :)
PoistaMeillä ensimmäisen suomenhevoseni jänispatit kylmäpoltettiin, joskus 2000-luvun alkupuolella, hevonen oli 7-vuotias niiden aikaan. Ensin oli akuutissa vaiheessa ontuva hevonen, ja sitä käytiin klinikalla näyttämässä ja poltto suoritettiin samantien.
VastaaPoistaKyseessä oli isokokoinen suokki, jolla rakenne ei ollut ihan priima, josta patitkin luultavasti johtuivat.
Mitään erityisiä hoito-ohjeita en saanut alku"sairasloman" lisäksi, ei siis mitään kylmäämisiä tai muutakaan! Näillä ohjeilla mentiin iloisesti hevosen koko lähes 20-vuotinen elämä, takajalat ei missään vaiheessa vaivanneet, ja ihan aktiivikäytössä hevonen oli, estehyppelöitä myöden!
Todella yksilöllinen vaiva taitaa olla kyseessä, toivotaan että Salama pääsee "helpolla" näiden kanssa.
Tuostakin olen kuullut eri versioita, että missä vaiheessa patit voidaan polttaa. Toiset suosivat polttoa tehtäväksi silloin, kun ne eivät vaivaa ja toiset toisinpäin. Ell sen tietty määrää ja tietää. :)
PoistaMekin toivomme näistä ohimenevää vaivaa. Aika näyttää. Takajalathan Salamalla ovat vähän kehnot, kiverä kinner ja kintut pihdissä, eli nekin itsessään altistavat kinnervaivoille.
Minä olen ravi-ihmisenä tottunut pitämään jänispatteja varsin arkisena vaivana ja polttamista rutiinitoimenpiteenä. Omilla hevosilla ei ole koskaantuota vaivaa ollut mutta aika monella tutulla on, eikä yhdenkään raviura ole kaatunut tietääkseni siihen. Mutta ehkä nyt sitten ollaan tosiaan luopumassatuosta polttamisesta, onhan se tietysti vamhanaikainen hoitomuoto...Toivottavasti sitten keksittäisiin tilalle jokin muu keino!
VastaaPoistaKäyrät kintereeton kyllä suomenhevosilla ikävän yleinen rakennevika, siitä pitäisi pyrkiä pääaemään jalostuksen myötä eroon. Itse ainakin koitan huomioida tuon asian orivalinnoissa ja varsoja ostaessani.
Ihan totta, että suomenhevosilla nuo käyrät kintereet ovat varsin tavallinen yleinen juttu. Ne ovat huono juttu, vaikka toki moni kilpailee käyrien kintereidensä kanssa vuosikausia ilman vaivoja. Ei se aina jalka-asentoja katso, mutta eivät ne suorat ja virheettömät jalka-asennot nyt mitään turhia juttuja ole. ;)
PoistaEipä sellaista hevosta olekaan jolla ihan täydelliset jalat olisi, mutta nuo käyrät kintereet ovat (sapelisen etujalan ohella) niitä pahimpia rakennevikoja jotka erittäin todennäköisesti heikentävät hevosen kestävyyttä. Harmi vaan kun molemmat viat ovat juuri suomenhevosilla melkoisen yleisiä. :( Pienet haja- tai suppuvarpaisuudet ei ole ollenkaan niin vakavia virheitä, vaikka tietysti ihanteena olis aina ne täydellisen suorat jalat.
PoistaNäinhän se menee. :(
PoistaKiitos mielenkiintoisesta kirjoituksesta, mietinkin nimittäin aiempaa postausta lukiessa että mikäs se jänispatti olikaan.
VastaaPoistaKivaa, että tästä oli jollekin hyötyä. :)
PoistaHeippa! Omalla hepalla toisen kintereen alapuolella pieni kyhmy, mutta on kova kuin luu. Onko jänispatti pehmeä kuin nestettä vai kova? Mietin vaan onkohan se saanut iskun siihen ja mahdollista luuliikaa kehittänyt vai onko tullut jänispatti. Kyhmy ei ole yhtään lämmin.
VastaaPoistaHeippa!
PoistaMeillä vastaava alue on myös ihan kova, siis siinä on uudisluumuodostuma. Tällä se on ollut jo varsasta asti eli ns. valuvika - kinner on varsin käyrä ja ko. alue joutunut alusta asti kovalle rasitukselle -> siihen on tullut jänispatti ja tilanne on kroonistunut. Kun tämä tuon surullisen kuuluisan karkureissun jälkeen onnahteli, löydettiin siitä sitten se hankkarivammakin. Silloin ko. alue oli lämmin, mutta nyt parannuttuaan alue on ihan normaalilämpöinen ja tosiaan kova.