keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Kesäheinäloma


"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
Kuinka onnellinen voikaan olla hän,
Joka täällä vaan saa aina asustaa 
Maalaismaisemaa en saata unohtaa."

Tänään veimme hevoset reilun viikon kotiloman jälkeen takaisin laitumelle. Salamakin käveli koppiin suoraan, rahnutti rinnuksiaan etupuomiin koko pitkän matkan ja tyynenrauhallisesti odotteli vuoroaan, että pääsee taas syömään.

Jos ne olivat iloisia siitä, että pääsivät paarmoja ja hellettä karkuun kotiin, ei vihreään paratiisiin pääsy ollut myöskään lainkaan hullumpi juttu muutaman päivän tauon jälkeen. Rauhallisesti, mutta määrätietoisesti turvat tutkivat savipellon antimia. Kaviot kuljettivat onnellisia hevoslapsia ruohotupsulta toiselle. Mikä ihana kesäidylli sekin. Kyllä säälin hevosia, jotka eivät pääse laitumelle ollenkaan. Varsinkaan, jos siihen ei ole mitään järkevää syytä.



Äly (edellä) ja Väläys.
Illalla minä olin kivaa seuraa vain iltaruokien ja rapsuttelujen ajan. Muuten voiton ja huomion vei joku ihan muu. Sallittakoon se heille: Varsinkin Salamalla on viime päivinä palaset loksahdelleet niin sujuvasti kohdilleen, että pieni irtiotto arjesta tekee ihan hyvää laidunloman muodossa.




Salama ilmeisesti suunnittelee jouhitaiteilijan uraa, jos jalkapalloura ei ota tuulta kavioiden alle? ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti