lauantai 8. maaliskuuta 2014

Välillä jotain muuta

Pojat painimassa 7.3.2014
Kirjoitin kesällä yhteen blogihaasteeseen ihanan kliseisen lauseen, kun kysyttiin, mitä en ikinä haluaisi omalle kohdalle? No en tietenkään mitään sairautta. "Jokainen terve päivä on onnellinen päivä."

Tässä uskossa elelin aina eiliseen asti. Todellisuudessa jo tuotakin blogijuttua kirjoittaessa viime vuonna kesäkuun 17. päivänä kaikki ei ollut hyvin.

Ihminen on siitä jännä, että mitä erikoisempiin oireisiin tottuu, kun ne pääsevät salakavalasti tunkeutumaan elämään mukaan. Se on ihan OK, jos hevosta taluttaessa jalat eivät pysy tahdissa mukana tai jonain aamuna heräät WC:n lattialta silmäkulma auki ilman mitään muistikuvaa, miksi siellä olisit. Mitään et jaksa tehdä, mutta hevoset hoidat tietenkin ääreistunnollisesti ja töissä käyt sitten lopuilla voimilla. Muun muassa siinä kohtaa, kun et muista enää parhaan ystäväsi tai hevosesi nimeä, on korkea aika miettiä, missä mättää. Onneksi tässä tapauksessa ei vaivan pitäisi olla kovin vakavaa laatua, vaikka oireet ovat olleet aika rajujakin. Se selviää ajallaan, nyt kun aiheuttaja on sentään saatu kiinni.

Omaa tyhmyyttä, ettei sinne lääkäriin kehtaa mennä aikaisemmin. Hevosen olisi jo vähän vähemmästäkin kärrännyt klinikalle läpivalaisuun...

Hurmaksen hienot mahakarvat. Näistä on Dukekin kateellinen!
Seuraava Salamapäivä on muuten keskiviikkona. Kotiläksyt jatkuvat kotona oman voinnin puitteissa, vielä on aikaa treenata. ;)

12 kommenttia:

  1. No ohhoh, mikä tuollaista aiheuttaa, ihan pakko kysyä, vaikka tokikaan pakko ei ole vastata? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen pirullinen perhosen muotoinen rauhanen tuossa kaulassa. :D Tässä tapauksessa HYVIN vajaasti toimiva yksilö.

      Poista
    2. Hui! Siitä tuntuu aiheutuvan aina vain erilaisempia vaivoja! :o Varmasti tuollaistakin nykyään jo hankala diagnosoida, kun tuntuu, että jokaisella siitä kärsivästä on ollut ihan erilaiset oireet! Mutta onneksi siihen on kuitenkin saatavilla apua! :)

      Poista
    3. Voisihan tätä sanoa muoti-ilmiöksi, kun moni siitä nykyään kärsii ja moni itsenäisesti diagnoosia hakee. Itse ajattelin vain olevani mieheni sanoja lainaten laiska ja lihava... Näillä veriarvoilla osa olisi jo pedissä 24/7, jos on nettipalstoihin uskominen. Eikä siinä mitään, hyvin mäkin olen siellä viihtynyt, mutta onneksi on nuo hevoset, mitkä saavat näköjään zombinkin liikkeelle... :D

      Poista
  2. Hui, toivottavasti löytyy apu ja helpotus tuohon vaivaan, nyt kun aiheuttaja on löytynyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin toivon itsekin. :D Odottavan aika vain on kovin pitkä...

      Poista
  3. Tsemppiä parantumiseen, täällä ollaan ihan tavan flunssan kynsissä...

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä! Hyä, että syy on kuitenkin selviämässä/selvinnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti. Viime viikot olleet pahimpia... Mutta jospa se siitä taas lähtisi elämä rullaamaan. :)

      Poista
  5. Tsemppiä! Mulla on ollut vajaatoiminta ihan lapsesta lähtien. Lukioaikoina tuli uusia pulmia ja kaulaan kasvanut struuma-mallinen patti poistettiin 10v sitten. Nyt olen siis hyvin puutteellinen kun koko rauhanen puuttuu! :) ja lääkitys päällä loppuelämän, mutta näinkin pärjäillään.
    Uskalla vaan vaatia rohkeasti hoitoa ja lääkkeiden viilausta aina tarpeen mukaan. Monet lääkärit tuijottavat ihan liikaa viitearvoja jos olen oikein ymmärtänyt. Eli sinänsä onni onnettomuudessa jos omat veriarvosi ovat "tarpeeksi poikkeavat".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vertaistuesta! Itselläni vielä tarkempi syynäys odottaa, mutta onneksi valoa on jo näkyvissä. Ei riemulla rajaa, kun on vähän vajaa, vai miten se meni... :D

      Nettikokemuksen perusteella mokoma vaiva on tosiaan todella yleinen ja lääkäreiden kanta siihen on aika nuiva. No, katsotaan miten omalla kohdalla käy, vaikka toisaalta mitään epäselvää tässä tapauksessa ei ole. Alan ihmisenä ymmärtää taas vähän enemmän omia asiakkaitaankin, kun näkee, mitä tämä(kin) vaiva voi aiheuttaa.

      Poista