Kiusa se on pienikin kiusa

Melkeinpä parasta oman tallin pitämisessä on se, että voi päivittäin pysähtyä aidan vierelle katsomaan, mitä hevoslapset touhuavat. Sitä ei voita oikeastaan mikään. :)

On aika aloittaa kevätjuhlatreenit.

Valssia? Tanhua?  Polkkaa?

Sä viet, mä vikisen.

Vai miten se meni...

Okei, tämä riitti.

Smile!

Pieni termiitti.

Jälleen tänään ponien painia katsellessa tulin siihen lopputulokseen, että meillä tehdään pyhäkoululaisistakin vähän pahiksia. Hurmas on löytänyt sisäisen teiniminänsä, jota ulkoiluttaa reippaasti päivät pitkät partakarvat liehuen. Kotonaan se on ääreisalistuvainen ja kiltti napanöyhtäponi, eli saa nähdä miten sielläkin sitten kaveriponin aikanaan käy, kun lainaläsipää palautuu kotiinsa.