tiistai 11. maaliskuuta 2014

Työmyyrän terkut

Mutsi hei, mä en muutu läsipääksi, vaikka puet mut Salaman vermeisiin.
T. Duke
Salaman ollessa poissa Duke saa toimia päätoimisena sijaiskärsijänä. Hyvinhän tuo sujuu, full-kokoinen riimu päässä. 

Viikon teemana on ollut juoksutus tai lähinnä lähetys liikkeelle ja vauhdin säätely. Siinä missä Salama muistaakseni kaipaa aika paljon painetta siihen, riittää Dukelle pelkkä narun hento heilautus. Sinänsä siis treenailu on vähän erilaista, mutta samalla olen harjoitellut erilaisia merkkejä ja tutkinut, miten pienetkin muutokset vartalon asennossa vaikuttavat joko jarruttavasti tai kiihdyttävästi. On muuten mielenkiintoista! Duke pitää myös huomion mielestäni paremmin minussa, kun taas Salaman keskittymiskyky tuntuu olevan herkempi häiriöille. 

Huomenna menen taas Salaman luo kyläileämään. Ikävä on edelleen ihan hirmuinen. Tunne on heppatytön päiväunissa molemminpuolinen, antakaa nyt hullun ainakin uskoa niin. :D

Smile!

2 kommenttia:

  1. Voi Dukea! Nin komeana suurissa Salaman "saappaissa" ja silti niin uljaana! Kyllä varmasti Salama kaipailee omaa ihmistään siellä suuressa maailmassa ollessaan , uskottava se vaan on :)
    Innolla sitten odottelemme kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo Salama oli iloinen, kun sai ihmisiä taas aidan vierelle tänään! :D Kovin seurankipeä ruuna, ihana oma itsensä se oli taas tänään. Sanoinkin sille ääneen, että ihana nähdä sitä pitkästä aikaa! (1,5 viikkoa oli väliä..)

      Duke on maailman paras. Se ei hermostu virheistä tai jos joskus vahingossa niin käy, reaktio on hyvin kesy. Toisaalta huono, mutta toisaalta se antaa paljon pelivaraa. ;)

      Poista