torstai 26. syyskuuta 2013

Hallayö


Tämän piti olla yksinomaan Duken potilaspäiväkirjan ensimmäinen osa, mutta meidän "vanha ruunamme" päätti varastaa palstatilaa jälleen vähäsen.

Viime yönä taisi olla vähän enemmänkin pakkasta. Siitä todisteena huuruiset nurmikot ja kaunis kristallimainen maisema. Aamu-uninen Salama nuokkui tuttuun tapaan ketjuissa, kun hoideltiin aamutoimia. Sen takajalat ovat olleet nyt tosi hyvät, eivät enää aamuisin turvottele eivätkä ole lämpimät. Illalla ne ovat vähän lämpimät, erityisesti sukkatakajalka eli se huonompi jalka. Olen kylmännyt niitä kolme kertaa päivässä joka (helkutin) päivä ja ajattelin nyt koittaa, jos ne voisivat pärjätä kahdella kylmäyskerralla, päivällä ja illalla. Kuitenkin vielä tänään asettelin kylmäyssuojat jalkoihin ja taluttelin ruunan ulos aamuruokien ääreen. Eihän ne koskaan aamulla nälkäisinä jaksa painia...


Se jo meinasi asettua nätisti heinäkasan ääreen, kunnes katsoi ympärilleen. Se oli suorastaan hölmistynyt. "Tuliko se talvi nyt?!" Luulin, jo että sillä on ähky, kun kuopi ja pukitteli villisti pitkin tarhaa. Ehei, hänellä oli hauskaa. Hauskuus alkaa näköjään heti, kun lämpötila laskee nollan kieppeille. Parhaat kuvat jäivät nyt ottamatta, kun riensin ottamaan kylmäyssuojia ilmasta kiinni. Niitä ei ole luotu rodeoloikkiin.









Okei, tää on nyt nähty. Meen syömään.

Mites Duke sitten - se voi hyvin. Oli suorastaan ihanaa kuulla sen reipas ja pirtsakka hirnahdus, kun avasin aamulla kotitalomme ulko-oven. Se oli suorastaan kyllästynyt, kun on joutunut olemaan tallissa/karsinassa nyt jopa yhden iltapäivän ja yön. Se on sen tapaista hirnua kovaa ja korkealta, kun kuulee pihalta ääniä.

Dukella alkoi tästä aamusta myös neljän päivän penissilliinikuuri. Siitä onkin pitkä aika, kun olen viimeksi pistänyt hevoseen yhtään mitään. Vasta toisen neulan uskalsin nakata tarpeeksi syvälle. Kyllä tämä tästä... Työni puolesta pistämispuuhat ovat tuttuja juttuja, mutta hevosella on vähän paksumpi nahka ja siinä välissä vielä tukko karvaa.

Turvotusta oli yllättävän vähän, mutta niinhän Salamallakin oli ensimmäiset päivät. Olisikohan ollut kolmas vai neljäs päivä, kun jalkoväli turposi vasta ihan kunnolla. Hiukan haavoista oli tihkuttanut takajaloille nesteitä, mikä on vain hyvä asia. Duksun kanssa hölkättiin hakemaan posti ja sen lisäksi taluttelin sitä reippaasti ympäri pihaa. Duken vasen silmä otti vähän osumaa eilen ja siinä on pieni nirhauma silmän päällä. Se oli kuitenkin hyvä nyt, mutta pitää silti seurailla sitä. Siksi sillä on hieno otsisletti nyt, etteivät jouhet töki silmää. Se on muuten aina tuo vasen silmä, minkä Duke kolauttaa johonkin, tämä oli jo kolmas kerta.

Päivällä ohjelmassa on metsälenkki ja haavojen letkuttelua. Illalla taas kävelyä ja iltapenkku. Salama saa nyt myös lähipäivien ajan ihan rauhassa liikuttaa ystäväänsä, tällä kertaa se saa siihen oikein luvan. :)

Näihin tunnelmiin Martzan kotihoitotiimi päättää tämän postauksen;

6 kommenttia:

  1. Hahah olipas hauska postaus! :) Kyllä ne pojat keksii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niillä on ollut taas poikkeuksellisen vilkas päivä. Ei tainnut olla yhtään kivaa nököttää sisällä koko eilistä iltapäivää.

      Poista
  2. Sulla on aina niin mahtavia kuvia! Pidät varmaan kameraa koko ajan mukana? Toi viimeinen kuva on kyllä aivan mainio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on Duken vanha ruokakuppi hyötykäytössä ;) Ihan heti Salama ei luopunut tötteröstään, sen verran hieno löytö oli.

      Kamera on lähes päivittäin käytössä, ainakin aina saatavilla. ;)

      Poista
  3. Joo siis toi viimeinen kuva on ihan huippu!!! Ihan pakko oli tulla erikseen sanomaan :D Mukavaa toki myös että Duken ruunaelo on alkanut ilman suurempaa draamaa, ja hyvä että tuli näin kylmät kelit, varmaan haavatkin paranevat pian :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä viileät kelit tulivat kuin tilauksesta... :) Toivottavasti hyvä meno jatkuu seuraavan parin viikon ajan, ettei tule mitään komplikaatioita.

      Poista