Suomenhevosen päivä

Kiiltokuvapoika paistattelemassa päivää.

Salama lähettää kaikille suomenhevosille terkut juhlapäivän kunniaksi! 

Vein auringonkukkasen tänään Fannin haudalle. Siinä oli loistava esimerkki hyvästä suomenhevosesta: Herkkä tamma tarjosi oman siivunsa jokaiselle. Se oli takuuvarma talutusratsu, toimi kärryjen edessä ja ratsain sekä oli sopivan haastava ratsuna minulle. Harmi, kun yhteinen tarinamme loppui niin lyhyeen.

Kuvat kesältä 2011:

Muuten, päivä ilman kriisiä ei ole päivä eikä mikään. Miten heiluvahampaisen, peikko-pörrötukkaisen ja karvaisen shettiksen saisi reilun viikon päästä näyttelykuntoon? Siinä sitä hommaa piisaa. Kolmiolla on kipitetty silloin tällöin ja paikoillaan seisomista harjoiteltu, mutta se on kotona "turhaa", kiitos ponin jakautuneen persoonallisuuden. No, täytyy ottaa kaikki ilo irti viimeisistä oripojan loikista silloin sitten. Kotonahan se on kirjaimellisesti kentällä aivan perästä vedettävä. Toivottavasti sen etuhampaat eivät ihan heti tipahda, voi olla aika upean näköinen angstinen oripoika ilman kunnolla puhjenneita etuhampaitaan. ;)

PS. Mikä on muuten shettiksen kokoiselle pallerolle parasta, mitä laidun voi tarjota heti ruuan jälkeen? Kätevät paju- ja haapapuskat, mihin rapsuttaa kriittisiä paikkoja tietenkin!

Feels guuuud.