 |
| Salama, minä ja maastoutunut ohjastaja. |
Vaikka Salama onkin virallisesti toipilas ja viettää vasta sairauslomansa ensimmäistä kolmannesta, tekee pieni kävely ja aivojumppa sille silti hyvää. Päätin, että nyt viimeistään on pakko opettaa sitä niin sanotusti työntekoon, joten tänään otettiin pitkästä aikaa ohjelmaan ohjasajoa. Jatkossa varsa käy ohjien välissä kerran pari viikossa, vähän tilanteen mukaan. Tämä oli ehkä neljäs tai viides kerta sille vasta.
Tähän mennessä on vain ihmetelty ohjien heilumista sivuilla (se oli alkuun jännää!) ja vähän koeteltu rattia ja jarruja. Jarrut toimivat hyvin ja varsa malttaa seistä rapsutusten voimin yllättävänkin pitkään. Nyt myös ohjaus alkaa toimimaan jotenkin, kaasu on vielä pahasti hukassa. Herkkäsuinen ruuna kuitenkin on sekä mukavan rento, vaikka uusi homma vähän sitä ihmetyttääkin. Hienosti se esimerkiksi pysähtyy, kun puristaa nyrkit kiinni ja sanoo hiljakseen "ptruu seis". Sen jälkeen se jää selvästi odottamaan kehusanalitaniaa ja kerjää rapsutuksia. Tavoitteenani olisi totuttaa sitä ohjastuntumaan ja ääniapuihin, jotta ratsuopetus olisi helpompaa sitten aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti