Näitä hetkiä

Tuulee. Sataa. On pilkkopimeää. Pimeässä metsässä rapisee. Kello on maanantai-iltana iltavuoron päätteeksi varttia vaille yksitoista.

Nämä ovat näitä iltoja, kun vaihtoehtona olisi lämmin villaviltti, hyvä tv-sarja ja kotisohva - ei sillä, poni on puhdas nyt.

Demoniponi.

Tässä työn touhussa ei ehdi jännittämään. Minulle epätyypillisesti mitään muita näyttelyvalmisteluja en ole vielä tehnyt - siihen on koko huomisaamu aikaa. Ainut juttu, mihin tuossa taannoin käytin aikaa kuin kokonaisen kaupungin suunnitteluun, oli otsapannan valinta suitsiin ja numerolapun kiinnitys.

No, jospa tämä ei-tyypillinen toimintatapa toisi parempaa menestystä. Aina saa toivoa, edes vähän salaa. ;)