sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Muista aina liikenteessä

Monta vaaraa ompi eessä - vaikkei sitä aina uskoisi.

Viedään Polle X paikasta A paikkaan B. Tehdään kaikki niin kuin oppikirjasta. Matkalla valvotaan hevosen vointia kamerasta. Kuski ajaa parhaan kykynsä mukaan ylivarovaisesti. Kaikki on niin hyvin, kuin vain voi olla. Kohta ollaankin jo perillä, enää muutama hassu kilometri...

Mitä voisi käydä?!

Tässä kuvan ottovaiheessa Polle X mutusti jo tyytyväisenä ruohoa valtatien varressa lähikaupan pihalla. Hetkeä ennen se oli kuristumaisillaan, aivan rusetilla trailerin etutilassa selällään maaten. Onneksi matkassa oli puukko ja muut tykötarpeet, jälleen kerran. 

Ihme ja kumma, hevonen taisi selvitä vain pienin naarmuin, huomenna sen sitten näkee. Vain traileri menetti yhden oven Pollen reippaiden potkujen takia ja paikalle oli saatava toinen kulkuväline loppumatkaksi. Ainekset olivat kasassa tosin suurempaankin haaveriin, niin meidän ihmisten kuin hevosenkin osalta. Suojelusenkeli oli siis mukana matkassa tällä kertaa! 

Mun traikkuni illan pimeydessä, ilmastoidumpi malli...
Huh. Vieläkin tätä kirjoittaessa pumppu hakkaa, sen verran voimakkaasti piirtyi verkkokalvoille se näky, kun Polle X tekee kiepin etupuomin ympäri ja katoaa kamerasta, kun asettuu sen alle katveeseen. Muistakaa siis aina, että mitä vain voi näiden eläinten kanssa sattua!

Lukijat: Mikä on sinun pahin kuljetuskokemuksesi? 

PS. Salama & Duke voivat oikein hyvin, syövät yöheiniään vallan onnellisena ja autuaan tietämättöminä maailman pahuuksista. ;) 

11 kommenttia:

  1. Hui kauhistus! Onneksi selvisitte ilman suurempia haavereita.

    Omalla kohdalla pahin on ollut edellisen ponin takapuomin alituloyritys näyttelyyn lähtiessä. Se sattui niiamaan sen verran puomia päin peruuttaessa, että peppu meni puomin ali (joka siis liian ylhäällä) ja sitten tultiin rytinällä puoleen väliin, nelikulmainen puomi jäi selän päälle ja olin varma, että nahat menee ainakin rullalle. Isäni oli onneksi vielä narun päässä ja veti kaikin voimin vastaan (tuloksena murtunut sormi). Poni päättikin vetokisan jälkeen ryömiä takaisin koppiin, onneksi, koska sitä ei sinne varmaan olisi enää muuten saanut.

    Poni selvisi tilanteesta ehjin nahoin yhtä kenkää köyhempänä, varmasti tosin mustelmilla. Näyttelypaikalle tultaessa se tippui hikeä kopissa, sen verran pahasti sekin säikähti. Mistään se ei aristanut tai ollut muutenkaan jäykkä. Hierottiin kyllä viikon päästä.

    Jouduin kyllä näyttelyn jälkeen illalla ratsastamaan sen leiripaikalle, koska se ei jostain kumman syystä suostunut traileriin kiipeämään.. :) Takaisinpäin leiriltä lähtiessä saatiin se sitten pitkällisen maanittelun jälkeen menemään koppiin.
    Tavaksi sille kuitenkin jäi, että se ryskäytti puomia päin aina ennen lähtöä. Mutta koskaan sitä ei enää kuljetettu kopissa jossa ei ole säädettäviä puomeja/potkuovea.

    Muistan sen kauhun vieläkin ja kuinka me huudettiin ja itkettiin kauhuissaan. Takapuomia päin peruuttavat hevoset saavat aikaan ylimääräistä sykkeen nousua vieläkin.

    VastaaPoista
  2. Hui kauhea! Onneks ei käynyt pahemmin!

    VastaaPoista
  3. Mitä ihmettä tapahtui?? Poni päätti käydä makuulle vai hypätä puomille vai häh?

    Meillä puhkesi rengas kerran moottoritiellä, piti ottaa 3v ori kopista pihalla motarin varteen ja kävellä sieltä huoltsikalle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuori ruuna hyppäsi ensin muutama sata metriä ennen risteystä puomin päälle (oli tapani mukaan tiukasti kahdelta puolelta + vielä leuastaan kiinni) ja ponnisti siitä sitten kiepillä trailerin etutilaan ihan solmuun selälleen. Potki sivuoven kaupan pihalla irti, oli aivan luonnottomassa asennossa ja just tukehtumaisillaan... :( Jostain syystä riimu eikä mikään naru hajonnut, mikä on suorastaan ihme! Omalla tavallaan huono juttu, mutta onni onnettomuudessa, että kun takajalat saatiin sivuovesta ulos, sain takasillan kautta puukon kanssa naruja poikki. Jotenkin se sitten taiteili itsensä sieltä ulos takakautta. Jollei olisi tukehtunut, niin ainakin niskat olisivat menneet nurin.

      Tämä tapahtui onneksi vain "valtatiellä", eikä moottoritiellä, mistä oltiin juuri päästy pois...

      Poista
  4. Voi kammotus :O
    Mulla on hevonen vetänyt 6 km:n matkalla heiniä "väärään henkeen" niin, että jouduttiin tilaamaan eläinlääkäri letkuttamaan ja piikittämään.. Sen jälkeen meillä ei ole heinäverkkoa pidetty trailerissa. Ilmeisesti jännitti sen verran, että hotki heinää tms.

    VastaaPoista
  5. Voi kauhistus! Huh, ihme ettei tosiaan käynyt pahemmin! Hurjaa..

    VastaaPoista
  6. Meillä teki russi ihan samalla lailla kisoissa. Tosin koppi oli ihan paikoillaan. Mikään ei hajonnut, kopissa edessä pleksi-ikkuna joka lähti paikoiltaan (ja sen kiinnittäminen paikoilleen sitten ottikin vähän aikaa) ja ihan katon rajaan oli ilmestynyt kavion jälki, joka todisti auttajille sen, että ympäri poni oli käynyt.
    Poni selvisi meillä ihan säikähdyksellä (tai ei kai ees säikähtäny, kun sain narut auki ja poni pään alas, niin rupesi hamuamaan heiniä kopin lattialta vaikka oli vielä kyljellään etuosassa). Takajalat sivuovesta ulos ja kiepahduksella pystyyn. Tietty russi on vähän pienempi kuin Salama, joten mahtui paremmin makailemaan tuossa etuosassa.. ja kopista onneksi sai helposti väliseinän ja etupuomin irti, niin oli poninkin ylös saaminen helpompaa.
    Ja kahdelta puolelta oli tämänkin kiinni, eikä enää edes mikään nuori, vaan 18v. konkari. Käveli kyllä tämän jälkeen ihan ongelmitta koppiin..

    Kaverilla myös nuori ruuna tehnyt saman kiepin aikoinaan, kun sitä haki. Teki sen tosin heti kun oli koppiin saatu. Onneksi tässäkin tapauksessa kyseessä tuollainen n.130cm poni, joten sai helposti pois kiipelistä.

    Pidän peukkuja, että Salamalla myös kaikki ok eikä tullut mitään revähdyksiä tai muuta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tää ollut onneksi Salama, se oli heinäkasan ääressä tyytyväisenä kotona. Hän on ikäisekseen jo hyvin rutinoitunut matkustaja, eikä ole onneksi koskaan vielä tehnyt vastaavia jekkuja.. Eikä toivottavasti teekään!! :) Mutta kokoluokaltaan eilisen episodin heppa oli Salaman luokkaa, samanlainen nuori ja vetreä ruuna.

      Poista
    2. No mä jo ajattelinkin, että kaikkea se Salkku-raukkakin joutuu kestämään.. ensin jäähdyttimiä kintuissa ja sitten vielä kuperkeikkaa kopissa :)

      Poista
  7. Härregudenda... Onnea oli matkassa!

    Entinen hevoseni oli helppo saada koppiin ja se siellä viihtyi ihan hyvin. Mutta se steppasi hirveesti jos oli telitön kuljetuskoppi. Ilmankos, eihän se kyyti ole niin tasainen kuin telin kanssa...

    Leirille matkatessa ilmeisesti jossain vaiheessa matkaa hevonen oli kaatunut trailerissa ja tämä huomattiin vasta kun päästiin leiripaikan pihaan ja avattiin koppi. Hevonen siis makasi etuset hassusti mahan alla, että ylös nouseminen oli vaikeaa. ja naru hassusti että hengityskin oli vaikeaa. Kirottiin pitkään että kuinkas tehdään, jos saataisiin edes trailerin väliseinä irti, niin hevonen saisi paremmin liikkumatilaa. Leirinvetäjä sitten tuli tekemään taikojaan, väänsi hevosen pään pystymmäksi ja kun hengitysilmaa sai hevonen paremmin, niin siitä se sitten nousi itsekkin.

    Takakaviosta lähti pieni palanen, mutta ei ontunut tai mitään. Leiriltä kun lähdettiin paluu matkaa tekemään, lähti vähän isompi palanen kaviosta ja aristeli hirveesti kovalla. Kengätön hevonen siis oli.

    Meidän omistuksen aikana pahin kuljetuskokemus, mutta entinen omistaja osasi kertoa, että jollain reissullaan sama hevonen oli lohkaissut kavionsa todella taidokkaasti ja kipeästi. En tiedä kuinka se osasi säätää noiden kavioiden kanssa kuljetuksen ajan....

    VastaaPoista
  8. Hui kauhistus mitä tapahtumia, pitääne pysytellä kotona pollejen kans ;)
    Minun vanha hevoseni oli joskus ravi aikoinaan ollut trailerissa kun se oli joutunut kolariin ja koppinurin.
    Heppaa ei saanut enää koppiin sen jälkeen, minullekkin saapui isolla rekalla.

    VastaaPoista