Rakkaudesta kimoihin

Ruusunen ja Tom kesällä 2009

Olen aina rakastanut valkoisia hevosia. Tomppa oli unelmien täyttymys, raameiltaan juuri sellainen, kuin ihannehevoseni on. Tänään havahduin siihen, että olen aina haaveillut kimosta suomenhevosesta. Tunnustan tehneeni sitä salaa jo useamman vuoden ajan...

Joku voisi nyt päteä: Idiootti, ei hevosta valita värin perusteella. Ei niin, täytyyhän hevosessa olla kaikki muutkin palikat paikoillaan: Terveys, luonne, rakenne, jossain määrin sukukin. Hyvä luonne antaa monta virhettä anteeksi, toisaalta taas ilman terveitä jalkoja tai muita ruumiinosia harrastaminen voi olla vaikeaa. (Puhun nyt syvällä kokemuksen rintaäänellä...)

Rakastan ja pidän tietenkin nykyisistä hevosistani, niissä on omat vikansa ja omat vahvuutensa. Päätin kuitenkin tänään, että vielä jonain päivänä meillä on oma kimo suomenhevonen - joko se on ns. oma kasvatti tai sitten tilausvarsa tai ihan vaan aikuinen. Aika näyttää. Koska haussa on täydellinen hevonen, ei tämän asian kanssa hätäillä. ;)

Joku voisi nytkin päteä ja varmasti ruudun takana mutiseekin, että kaikki tyyliin ne kolme kimoa suomenhevosoria ovat sopivia vain tukkireen eteen ja kaukana nykyisestä ratsujalostuksesta. Näin varmasti onkin, mutta harmi homma, niin on moni rautiaskin... ;)

Eli kuten sanoin, aika näyttää mitä tämä projekti tuo tullessaan. Siihen asti parantelemme koipiamme Fannin kanssa ja harjoittelemme kaikenlaisia kuvioita pikku-Sohvin kanssa.