 |
| Fanni ja kasvuvaralla varustettu sadetakki :) |
Tänään myös maa kutsui, lensin lantalan rampilta kuin ohjus suoraan mutaan kera täysien kottikärryjen - se hemmetin ramppi petti alta ja ampui kuin jousipyssy meikäläisen pimeyteen. Ihan voittajafiilis kun lilluin pinkeissä ratsareissa mudan, hevonpeen ja heinähötön seassa!
Kun selvisin itkupotkuraivarista, totesin ettei kentällä eikä oikein pihallakaan voi ratsastaa, koska peilijäätä on joka puolella ja sen armoilla kantahokillinen sähläsuokki (= Fanni) katkoisi loputkin jänteensä. Sillä olisi ollut kengitys tuolloin keskiviikkona 7.12., mutta jouduin siirtämään sen viikolla eteenpäin ylihuomiseen. Perjantaina saadaan siis nastat alle ja meno on asteen verran turvallisempaa... :)
On tässä kaikesta kurjuudesta huolimatta vähän ratsasteltukin. Sohvi hakeutuu jo ihan vähän ratsumaiseen muotoon, se on hirveän fiksu ja nopea oppimaan. En ole hätäillyt sen kanssa yhtään, vaan ratsastellen liikuttanut sitä todella säästeliäästi. Pikkuhiljaa liikuntaa lisätään ja kunhan saadaan Annin käsi kuntoon ja Anni ratsastuskuntoon, niin aloitetaan rauhalliset maastolenkit molempien suokkien kanssa. Mukavampaa ja turvallisempaa yhdessä... :)
Maastoilusta puheenollen, Fanni kävi "kävelemässä" maanantaiaamuna lyhyellä maastolenkillä. Syvä huokaus - se on oppinut ilmaisemaan tunteitaan vähän enemmän (ts. tullut tutuksi ja kotiutunut hieman) eikä yhtään epäröi vinkaista ilosta tai surusta ja pukittaa perään! Sen rodeosarjat ovat kyllä vähän maahansidottuja, mutta se on hyvin kehityskelpoinen rodeoratsu - ikävä kyllä. En kuitenkaan usko, että nuo satunnaiset pukit olisivat merkkejä varsinaisesta (fyysisestä) kivusta, koska niitä esiintyy lähinnä silloin, kun tamma ei saa edetä niin lujaa kuin haluaa ja jään roikkumaan ohjiin. Kun se sai lopulta hölkätä rauhallista hölkkää kevyellä tuntumalla, se oli todella lunki. Eli treeniä (= kävelylenkkejä) lisää ja malttia mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti