lauantai 31. joulukuuta 2011

Parempaa uutta vuotta 2012

Kaikesta huolimatta jokainen huominen päivä tuntuu yhä jollain tapaa positiiviselta, ainakin odotukset ovat aina suuret. Olen pohtinut paljon juttuja viime päivinä ja tullut siihen lopputulokseen, että uskon yhä ja edelleen kohtaloon. Siksipä lupaan ensi vuonna olla parempi ihminen, tietyillä saroilla. Toki samalla täytyy myös ryhtyä dieetille, vähentää vaikka kiroilua (haaste Nikon kanssa) ja yrittää säästää rahaa... :)

Kotitallista löytyy nyt, kuten aiemmin kerroin, kaksi tammaa, jotka eivät ihan just vielä tykkää toisistaan. Ne muistuttavat lähinnä kahta isoa villisikaa ihmeellisellä mylvinnällään. Tammuskat tarhaavat erikseen ja onnekseni ovat jo ihan hieman kiinnostuneita toistensa tekemisistä, Sohvi käy aina vakoilemassa katoksen takaa Mistellan touhuja ja ovatpa ne repineet samaa havuakin jo aidan välistä.

Nyt kun olen hevoseton, tunnen oloni vähän orvoksi. Ensin tuntui siltä, etten halua enää hevostella ollenkaan ja haluan lopettaa koko harrastuksen, mutta muutaman päivän sulattelun jälkeen fiilis on jälleen ihan eri, kuten arvelinkin. Ehkä myös hevosettomuus päättyy jossain kohtaa, ainakin olen jo lahjakkaasti "sekaantunut" pariin viritykseen... Siihen asti saan nautiskella hienon ja osaavan Mistellan kyydeistä, osaisinpa itse vaan ratsastaa, heh... :) Tähän asti olen muistuttanut lähinnä jälkeenjäänyttä ameebaa sen kyydissä, mutta hiljaa hyvä tulee.

Fannista vielä sellainen sananen, että eläinlääkäri kirjoitti todistukseen kuolinsyyksi fataalin suoli-inkanseraation eli suolikierteen. Sen verran olen hoitanut sieluani, että olen perehtynyt asiaan enemmänkin kuin ensiapuoppaan verran ja jollain tapaa olen lohduttautunut sillä, että en ehkä olisi voinutkaan tehdä mitään asian estämiseksi. Fiilis on silti paha. En voi mitenkään kiittää kaikkia ystäviäni, jotka ovat auttaneet minua tämän synkän pyhän läpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti