En hehkuta (kauheasti), mutta kerrottakoon tästä päivästä muutama sananen... ;) Tänään koettiin taas sellainen edistyksellinen ihme (iik, täytyy olla varovainen näiden kehusanojen kanssa!), että Fannin eteenpäinpyrkimys ratsain oli puhtaasti 10+! Se olisi laukannut ja ravannut vaikka kuinka, mutta malttoi myös kävellä ja myötäsi edestäkin kivasti - tähän asti se on tässä syksyn mittaan sairastellessaan kulkenut mieluummin alakaula pullottaen ja edennyt pääasiassa poikittaen ja jumittaen. I'm very happy ja Fanni on ihan supermuru... *sydän* Täytyy joku kaunis päivä koittaa ottaa videota tytsin menosta, sen ihana letkeä ravi on täällä taas ja ai että siellä on ihana istuskella ja hengitellä ja kuvitella olevansa tosi pro... ;) Kuulisittepa muuten kun hempeilen ja lässytän sille koko ajan, ei ole helppoa olla umpi-ihastunut omaan hevoseensa... :D
Kerrottakoon myös, että viime viikon loppupuolella meillä sattui pieni ikävä tapaturma, jossa ihkumuruheponi oli osallisena. Anni oli ollut ottamassa Hennua tarhasta ja jotenkin Fanni ja Sohvi olivat ottaneet yhteen sillä seurauksella, että Fannin takakaviot osuivat armottomalla raivolla Annin kyynärpäähän - siitä seurauksena Annilla on koko käsi vuorattu "komealla" kipsillä. Surkea fiilis tuli itselle, kun täysin yllättäen tapahtuu tällaisia, mutta niinhän se on, että onnettomuudet eivät tule kello kaulassa. Viime kesänäkin muistan juuri hehkuttaneeni jollekin, ettei hevonen ole koskaan potkaissut minua ainakaan niin, että olisi osunut. Tyyliin seuraavana päivänä maailman kiltein ja luotettavin hevonen eli Hennu latasi meikäläistä täysillä mahaan laitumelle päästettäessä. Mutta pitäkäähän kaikki silmät selässäkin ja olkaa varovaisia, tosin tekevälle sattuu aina, mutta pyritään nyt kaikki pysymään ehjinä, eikö vain?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti