Luvassa turhaa purkautumista, ketutusta ja mitä vielä. Avainsanana kaikesta huolimatta sarkasmi. Lähes turha postaus... :D
Tämä tässä on heinäpaali. Jokainenhan tietää, että hyvä heinä on kaiken A ja O. Meillä heinää syötetään käytännössä vapaasti, sitä menee pikaisen arvion mukaan n. 30-40kg/vrk kahdelle hevoselle. Teoriassa ison pyöröpaalin pitäisi kestää siis n. 10 päivää, mutta näillä leveys- ja lämpöasteilla mokoma pallo menee pilalle pari päivää avaamisen jälkeen. Kesästä puhumattakaan...
Olen kokeillut vuosien varrella minipyöröjä kahdelta eri tuottajalta, kuivia pikkupaaleja muutamalta eri tekijältä sekä pyöröpaaliheinää paikalliselta tuottajalta. Ensimmäiseksi mainitut minipaalit olivat söpöjä (hei sehän on olennaista!), mutta niissä laatu heittelehti ihan turhan paljon - lähes tulkoon joka toinen paali oli mätä tai liian hiivainen syötettäväksi. Paalin koko oli kuitenkin mainio parin hevosen tallille. Kuivaheinäpaaleissa olen myös tavannut turhan paljon laatueroja ja omat säilytystilani ovat kirjaimellisesti turhan nihkeät isommalle paalimäärälle - heinä alkaa pölyämään ja jokainenhan tietää sen seuraukset. Vastaavasti taasen joka viikkoinen heinärumba - pyöritit sitten ihmisvoimin 400kg paalia tai ladot heinäallergisena pikkupaaleja - ottaa jokseenkin päähän.
Siispä, luulen jälleen ratkaisseeni pulman. Nyt kokeiluun tulee pieni erä n. 100kg kanttipaaleja, jotka ovat taatusti laadukasta tavaraa - nimesin ne jo etukäteen premium-luokan marsuheinäksi. Luulen pakkauskoon olevan OK plussakelienkin uhatessa ja ennen kaikkea se kaipaamani laatu on kohdillaan. Lisäksi joka viikkoisilta parisuhdekriiseiltä vältyttäisiin, jos saisin ihan itse siirrettyä paaleja paikasta A paikkaan B. Nyt Niko on möyrinyt "kurassa" pyöritellen isoja paaleja ja on ollut vähemmän tyytyväinen tilanteeseen... :D Viimeisimmät pyöröt ovat olleet lisäksi myös hyvin kortista heinää ja selvästi pitänyt sisällään enemmän sokeria kuin mitään muuta. Tietty sitä on mahdoton sanoa ilman analyysiä, mutta olen seuraillut hevosteni lihavuusastetta ja vointia ja jokseenkin maalaisjärkeen luottaen uskon asian olevan näin. Mutta siis, toivottavasti uudet heinät ovat asiallisia, olisin ääreistyytyväinen, jos jokin asia toimisi... :D
Tämä tässä on kenkä. Sellainen, jonka kengittäjä takoo ja lyö superharrastehepojeni kavioihin kiinni. On ollut suuri ilo ja kunnia, että meillä on käynyt kesästä 2008 sama ihminen kenkäämässä hevosiani ja tehnyt niin priimaa työtä, ettei kenelläkään ole ollut pahaa sanottavaa. Nyt hän on kuitenkin vaihtamassa alaa ja meillä on edessä uuden vakikenkääjän etsiminen, ihanan stressaavaa jo nyt, vaikka nykyinen ehtii vielä kerran tai pari käymään. Sniisk.
Harrastaminen on mukavaa, mutta silloin tällöin kaikenlaisten perusasioiden (kuten hevosten sairastelun, rutiininomaisten asioiden ajoittainen vaikeus...) järkkyminen on syvältä. Kuten tämä syksy, oikeastaan mikään ei ole sujunut, kun negatiivisia asioita on koettu ihan liikaa. Ensin Fannilla oli niveltulehdus, sitten jännevamma, sen jälkeen ähky, sen syynä vatsahaava, lisäksi Tomppa-poikaa on ikävöity koko syksy, jossain kohtaa "toinen käteni" Anni mursi oman kätensä, viimeisimpänä tuli Hennun äkillinen poismeno... Siksi päätin, että nyt pidetään pienen pieni loma ja otetaan henkinen aikalisä. Se ei tarkoita mitään suurta eikä ihmeellistä, mutta kunhan nyt huvikseni myönsin, että välillä voi tosiaan olla itse kullakin vaikeaa. :D Optimistina tiedän, että aurinko paistaa taas joskus. Arjen pienistä iloista rakentuu suuri onni ja sitä lähdetään rakentamaan ihan just, kunhan taas toivutaan tästä pimeimmästä vuodenajasta.
PS. Sain hauskasen blogihaasteen ja yritän toteuttaa sen joskus lähiaikoina... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti