Joka kerta, kun tämän hevosen selkään kiipeän, on se minulle suuri kunnia ja luottamuksenosoitus. Toivon, että jokainen ajattelisi hevosestaan niin: Sen liikuttamisen ei tulisi olla pakkopullaa tai vastenmielistä, vaan mukavaa, rentoa ja etuoikeutettua. Kun vastoinkäymisiä on kokenut, tuntuu pelkkä selässä istuminen suurelta asialta.
Tänään ohjelmassa oli 30 minuuttia pelkkää fiilistelyä: Miten Salama liikkuu, miten se etenee ja millä tuulella se on ylipäätään.
Salama on hassu hevonen. Kun se kovin keskittyy, se näyttää tosi yrmyltä. Se oli tänään reipas ja suht kuuliainen. Kovin vino, mutta ihan vähän sain sitä asettumaan ja taipumaan käynnissä molempiin suuntiin. Sen ei tarvitse tässä vaiheessa asettua täydellisesti, vain pieni ajatus siitä riittää. Tein sen kanssa alkuun isoa kahdeksikkoa puolipitkin ohjin, se oli tänään sopivaa jumppaa tälle. Tänään vasen oli huomattavasti huonompi suunta.
Jihaa, nyt ollaan asian ytimessä! T: Salama |
Sitten se uusin murhe. En ole lainkaan varma tuosta Prestigestä. Lievä sivuille valuminen ei sinänsä haittaa eikä edes yllätä, mutta tuo painopiste mietityttää edelleen. Se on ko. satulassa aika takana, mikä ei välttämättä Salamalle ole se paras vaihtoehto, kun satulansija on muutenkin aika lyhyt.
Testailen satulaa vielä jokusen kerran, ennen kuin teen päätöksiä suuntaan tai toiseen. En haluaisi tämän hintaluokan satulan olevan kompromissi, mikä on ehkä tai edes melkein sopiva.
Muru <3 |
Poju - aika usein nykyään Jössi - kysyy, oliks hän taitava. |
Jostain syystä pystyn hirmu hyvin samaistumaan tuohon tunteeseen. Kun tarpeeksi paljon on vastoinkäymisiä niin on jo onnellinen siitä, että ylipäätään saa tehdä jotain omansa kanssa. Ja selkään pääsy on ratsastushenkiselle tietysti isoin juttu ikinä.
VastaaPoistaNäin on! Ei joka päivä ole kivaa eikä ihanaa, mutta siihen pyritään. :D Kun hevonen on rento ja tyytyväinen (ja sillai terve), on oma mielikin rento.
Poista