Alkuperäinen ajatus oli, että Samppa saisi olla alkuun Duken kanssa samassa tarhassa ja ponit saisivat tutustua keskenään kaikessa rauhassa. No, pieni ori tuli ja iski silmänsä samantien väliaidan toisella puolella olevaan Salamaan. Sydämenkuvat silmissä se on ensihetkistä asti palvonut maata Salaman kavioiden alla ja Duke oli sille alkuun pelkkää ilmaa. Itseasiassa se pisti Duken murjottamaan eri puolelle tarhaa pariksi päiväksi, eikä päästänyt sitä Salaman lähelle ollenkaan.
Olin jo lähes järkyttynyt, kun napanöyhtä-Duke ei pistänyt lainkaan hanttiin, vaan alistui kohtaloonsa. Yhtä syvän järkytyksen Salaman vasen etukavio eli Dukekin taisi kokea, kun se ihmeissään nyhjäsi tarhan perimmäisessä nurkassa puolikas kahvakuula sieraimessaan.
Parin päivän jälkeen Duke sai kuitenkin egonsa kasattua ja laittoi tulokkaan aisoihin. Duke pääsi takaisin pihviksi eli lauman keskimmäisen rooliin. Sampan tulon jälkeen rakensin toisen heinälaarin, koska saman laarin pariin nämä kolme eivät sopineet.
Salama on tämän porukan kiistaton pomo. Tai no, ei ihan. Salama tietty päättää, missä se haluaa syödä ja milloin. Sampan se ajaa välillä jopa raivoisasti heinälaarilta pois ja Samppahan väistää vauhdikkaasti. Duke sen sijaan ei todellakaan väistä, vaan kääntää takapuolen Salamalle ja jatkaa syömistä siitä, mihin jäi. Se ottaa Salamaa kupoliin aika rankasti, joten heikosti purevaa auktoriteettia voi hyvillä mielin purkaa sitten Samppaan, ihan varmuuden vuoksi. Alkuun se näytti vähän rankalta, mutta Samppa ei tunnu olevan siitä moksiskaan. Heinäruokintapisteitä on useampi (2-3 kpl), joten jokainen pääsee kyllä halutessaan syömään. Nyt ponit syövät yhdestä ja Salama toisesta.
Vei reilun viikon, että ponit ystävystyivät kunnolla. Sen jälkeen vauhtia on piisannut - ponipaini samassa sarjassa painivan kanssa on suurta lystiä. Yleensä aina, kun katson ikkunasta, näen pikkumustat telmimässä toistensa lipereissä roikkuen. Välillä Salama kävelee perässä tärkeähkö yrmyilme naamallaan, välillä se seisoo ja katselee keskellä kenttää ponien touhuja.
Ihan jokusen kerran olen nähnyt Salaman haastavan Samppaakin leikkiin, samalla tapaa kuin Dukeakin eli nyppäämällä jonkun jalan vuohisesta kiinni. Samppaa vähän jännittää se, kun Suuri Mahtava Läsipää lähestyy ja jopa koskee. Dukella ja Salamalla on jo vuosia ollut vähän oma tyyli painia, eikä Samppa oikein ymmärrä sen leikin päälle vielä.
Vaikka Samppa vaikutti alkuun vähän ulkopuoliselta, kuului se jengiin silti. Jos Samppa oli syystä tai toisesta esimerkiksi tallissa hoidettavana ja muut jäivät tarhaan, hirnui Salama varovaisesti sen perään. Se ei yleensä hirnahtele kenenkään perään. Rapsutteluseuraa Sampalle ei vielä kuitenkaan ole todistetusti herunut.
Tässä vielä vähän ulkopuolisena... |
Sopu sijaa antaa. |
SSD-team? ;) Ihanaa, että Samppa on hivuttautunut jengiin mukaan!
VastaaPoistaVanha nimi pitäköön pintansa vielä... Ainakin kirjaimet natsaa. :D
PoistaEhkä SDs-team? No ihan miten vaan, aika monta kertaa pääset kuitenkin sanomaan äss kun laumaasi kutsut ;)
VastaaPoistaAivan ihana tuo viimeinen kuva joka kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sopu todellakin sijaa antaa!
Iso-Ässä, Duke vaan ja pikku-Ässä? :D Ässät, Duke tai neloset ja kakkonen, tyypeillä on monta nimeä jo!
PoistaOnneksi viimeisen kuvan hetket eivät jääneet tuohon kuvaan, tosin Salama pitää tarkasti huolen siitä, että Duke hengaa välissä. Pitäähän arvojärjestys nyt säilyttää.
Postauksen alussa surkuttelin Samppa-parkaa, mutta tässä tarinassa olikin onneksi onnellinen loppu. Hyvä Samppa! :)
VastaaPoistaSamppa the män. Tuli niin asenteella, että Salaman on vissiin pitänyt vähän käyttää kovempia keinoja egon taltuttamiseksi... :D
PoistaTuo viimeinen kuva on vaan niin suloinen <3
VastaaPoistaNiin on. <3
PoistaSamppa on hauska poni. Siinä on ripaus Salaman herkkyyttä, mutta toisaalta se on myös hyvin "perusshettis", siis sellainen mitään pelkäämätön tyyppi.