Salaman kanssa ollaan kuljettu yhteistä tietä nyt melkein kaksi vuotta. Siihen on ilojen ja onnistumisien ohella mahtunut hetkiä, jolloin usko, toivo ja rakkauskin ovat joskus olleet koetuksella, mutta kliseisesti päivääkään en vaihtaisi pois. Jokainen epäonnistuminen on ollut opettavainen, eikä syyllistä ole tarvinnut etsiä kaukaa. Yhteisen taipaleemme aikana olemme oppineet molemmat nöyriksi ja luottamus on kasvanut päivä päivältä. Tulevaisuus on aina suuri kysymysmerkki, mutta yksi asia on aina ollut varma: Me otamme siitä selvää yhdessä.
Tänään otimme ensimmäiset yhteiset askeleet ratsukkona. En osaa kuvailla sitä fiilistä, eivätkä sanat riitä. Kierros kentän ympäri käynnissä, kiitos, halaus ja paljon leipää hienolle pienelle ratsunalulle. Lisää tätä sitten ensi vuonna.
 |
| Leipää kiitokseksi. |
PS. Kannattaa lukea myös tämä postaus, eikä Salamalla ole todellakaan tarkoitus ratsastaa sen enempää ennen ensi kesää. Se saa olla oma leikkisä itsensä vielä pitkään. Joillekin yksilöille on vain hyvä näyttää ns. aivojumppana, mitä kaikkea ihminen voikaan pyytää, varsinkin nyt kun ajo-opetuskin jäi loukkaantumisen takia väliin.
Tiedän täsmälleen sen fiiliksen! <3 Zemppiä teille yhteisiin hetkiin! :)
VastaaPoistaKiitti! :) Se oli kyllä hieno hetki. Piirtyi omalle kovalevylle ikuisiksi ajoiksi.
PoistaIhanaa. :) Varmasti aivan mahtava tunne!
VastaaPoistaKyllä vain. :D Ja miten rennosti ruuna suhtautui asiaan. "Ei mitään leipää saisi..?" Ehkä viidennellä askeleella se vähän havahtui ja olisi saattanut koittaa paeta, mutta otettiin seis ja mutusteltiin leipää. Pikkasen oli tärkeä ilme sillä tän pariminuuttisen session jälkeen! :)
PoistaHieno Salama! :) Musta on tosi hyvä ja tärkeää aloittaa opetus varsan kanssa hyvin ajoissa. Ja juuri pienin askelin edetä. On mielestäni hassua antaa nuorikon seistä neli vuotiaaksi ja sitten alkaa ihmetellä kun ei oikein sujukaan opetus suunnitelmien mukaan.
VastaaPoistaTsemppiä teidän ratsupojalle oppiin ja rapsuja ponille! :)
Kiitos sinulle kannustavasta kommentista!
PoistaOlen samaa mieltä, ettei kaikkea kannata aina jättää "viime tippaan". Kiirehän tässä ei ole, mutta kun johdonmukaisesti ja järkevästi edetään, niin kaiken pitäsi sujua ihan kivasti.
Luin tätä blogia aika paljon kauemmas ja silloin Salamalla oli joku vamma jalassa eikä ollut varmuutta kestääkö ratsukäyttöä. Millainen ennuste on nyt?
VastaaPoistaTotta, näin on. Kesällä se onnahteli vähän ja käytiin klinikalla pariin kertaan. Eka ell sanoi, että sillä on kasvuhäiriöitä, kinnerpatin alku ja toisen takajalan hankkari poksahtanut. Hevonen kuvattiin kuitenkin syksyllä vielä toisella klinikalla läpikotaisin (irtopalakuvat) eikä sieltä löytynyt mitään moitteen sanaa nivelistä tai muista. Ainut vamma, mikä nytkin aiheuttaa vaivaa, on molempien takajalkojen jänispatit (hankositeen yläosa tällä kaverilla). Niiden pitäisi kuitenkin ajan kanssa toipua jotenkin, mutta voivat tosiaan viedä paljon aikaa. Ensi keväänä vasta seuraava ontumakontrolli. Sen näkee sitten joskus, että miten hyvin kestää käyttöä... Ravureillahan nuo usein katkaisevat kilpauran, jos vaivaavat useamminkin, mutta harrastekäytössä saattaa pärjäillä ilman mitään oireita. Kristallipallo olisi kiva...
PoistaHyvä ettei kuitenkaan ihan murskaavaa tuomiota tullut. Toivottavasti polle toipuisi edes harrasteratsukuntoon! :)
Poista