torstai 24. lokakuuta 2013

Missä ne tavalliset tallaajat ovat?


Jos on erääseen vilkkaaseen keskustelupalstaan uskominen, hevosihmiset jakautuvat karkeasti kahteen ryhmään: Kukkahattutäteihin ja tosimiehiin. Näiden välissä on erittäin syvä kuilu, eli kuulut jompaan kumpaan, piste. Onko niitä tavan tallaajia sitten missään?

Puhun siis hevosten käsittelystä ja koulutuksesta. Tästä olen kirjoittanut pari kertaa ennenkin, mutta jälleen havahduin miettimään asiaa. Montyn show HIHS:issä sai aikaan toivottua keskustelua, minkä moni ymmärsi vain kukkahattutätien hysterisoinniksi. Mutta onko näin? Monessa vasta-argumentissa piilee totuuden siemen. Voiko ihminen puhua hevosta? Olisitko sinä sellaisen ihmisen ystävä, joka jahtaa ja ahdistelee sinua loputtomiin? Entä onko ihmisen vallanhimo mennyt liian pitkälle? Ihminen on vain sellainen. Ihminen pyrkii johtamaan, hajoittamaan ja hallitsemaan, joskus juurikin keinoja kaihtamatta. Miksei hevosen kanssa voi vain olla hyvä kaveri ilman hysteeristä uskontokuntaa?

Usein nämä hevoskuiskaajat, tyylilajiaan uskollisesti tunnustavat, osaavat puhua kuin ruuneperit. Helposti siinä kohtaa, kun et vielä tiedä, hyppäät valtavirran mukaan ja opit paloja sieltä, paloja täältä. Keräät koriisi osaamista sieltä ja vähän täältä. Jossain kohtaa alat ehkä kyseenalaistamaan asioita. Mielestäni se on tervettä ja kuuluu nousujohteiseen oppimiskäyrään. Se on nimensä mukaisesti käyrä: Joskus tulee ylämäkiä ja joskus kaikki vain sujuu. Se on normaalia.

Hevosen koulutuksessa avainsana on aina johdonmukaisuus. Oli paine sitten positiivista tai negatiivista, pitäisi aina tietää mitä tekee. Monelle hevosen opettaminen herkkujen avulla on ehdoton nounou. Koirapuolella se on edelleen oikeastaan ainut ja oikea tapa. Miksi petoeläimen koulutus lahjomalla on hyväksyttävää, mutta luonnostaan aran ja säikyn saaliseläimen ei? Moni unohtaa sen, että mikä vain tapa on ehdottomasti huono, jos sen tekee väärin. Ollaan siis liian fanaattisia.

Takaisin hevosihmiten luokitteluun ja piilossa lymyäviin taviksiin. Tavikset eivät pidä meteliä itsestään. En tiedä onko se hyvä asia, mutta tavikset eivät myy. Esimerkiksi Monty on tehnyt tavastaan maailmanlaajuisen, erittäin kaupallisen show'n, kuten moni muukin amerikkalainen samanhenkinen tyyppi. Taviksen heppa on ehkä niin toimiva, ettei ongelmia ole ollut. Tavis on käyttänyt toiminnassaan maalaisjärkeä eikä ole tehnyt kärpäsestä härkästä. Tavis on fiksu ja vie hevosen koulutettavaksi, jos siltä tuntuu. Taviksen ympärillä on turvaverkko, jota voi hyödyntää tarpeen mukaan. Tavis ei siis aina tiedä mitä tekee, mutta ottaa tarpeen tullen selvää asioista ja räätälöi asioita tarpeen mukaan, eikä elä ja hengitä jotain tiettyä tapaa sataprosenttisesti. Tavoitteena on kuitenkin aina tyytyväinen ja toimiva hevonen, eikö vain?

Ystävällisin terveisin tavis, jonka niskakarvat nousevat pystyyn fanaattisesti omaa tyylisuuntaansa puolustavista luokittelijoista.

15 kommenttia:

  1. Itsekään en pidä kovaan ääneen omaa mielipidettään puolustelevista fanaatikoista. Kaikki ei ole mielestäni mustavalkoista, ja se harmaiden kirjo siinä välissä onkin se mielenkiintoinen osuus. En tykkää tehdä numeroa tavastani toimia hevosten kanssa, mutta kerron kyllä mihin toimintani perustuu, jos joku sitä kysyy. Olen enemmän saanut oppejani saman tyylilajin ihmisiltä kuin Monty, mutta en ole vielä tavannut yhtäkään isoa nimeä, jonka yhtäkään juttua en kyseenalaistaisi. Toisaalta show on aina show.

    Jos englanti taittuu, mielenkiintoisia ajatuksia löytyy tältä bloggaajalta: http://mugwumpchronicles.blogspot.fi/
    Hän on yksikätinen eläköitynyt jenkkivalmentaja lännen lajeissa. Etenkin tuo uusin kolmen postauksen sarja "The Ol' Yank N' Spur" herätti paljon ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - mitä ja miksi ovat avainsanoja, oli sitten tyyli mikä tahansa. Omassakin toiminnassani on jotain westernjuttuja, eli en kokonaan pidä sitä mitenkään tyhjänpäiväisenä. Liika on vain liikaa, eihän kukaan ratsasta jokaista hevosta tismalleen samalla tavalla? Ehkä vähän huono vertauskuva, mutta joskus noissa pyöröaitausjutuissa tunnutaan toimivan tietyllä automaatiolla.

      Kiitos linkkivinkistä, pitää perehtyä ajan kanssa. :)

      Poista
  2. Näiden mielipiteiden takia onkin hyvä vain pysyä siellä puskissa piilossa, ettei vaan tule sanomista ;) Etenkin jos alla on nykyisen ruskean sivuston puhutuin (ja kohutuin) hevoslaji - lämminverinen!! (iik!)

    Mutta kyllä, samaistun ajatusmaailmaasi korista, johdonmukaisuudesta ja taviksista. Maalaisjärjellä pääsee yllättävän pitkälle!

    VastaaPoista
  3. Hyvä kirjoitus, melkein kuin omista ajatuksistani! Ja juurikin tuo, miksi pitäisi seurata vain yhtä hevosen käsittely tapaa?! Itse ainakin yritän poimia omasta mielestäni hyödyllisiä juttuja sieltä ja tuolta ja soveltaa niistä omille hevosille sopivaa tapaa. Vähän aikaa sitten olin katsomassa Kari Vepsää. Hänelläkin on sitä showta jutussaan mukana, enkä pidä kaikkea näkemääni hyvänä, mutta monia hyödyllisiäkin vinkkejä olen häneltä poiminut omiin juttuihin.

    Sitten tämä kukkahattutyypit vs tosimiehet. Olen monesti miettinyt, että toiset tuntuvat katsovan alaspäin kun en niin tavoitteellisesti harrasta hevosteni kanssa. Emme kiertele kisoja jne. Omat tavoitteet ja asiat jotka koen onnistumisina ovat välillä tosi pieniä ja jonkun mielestä ehkä mitättömiä, mutta eikö kaikilla saisi olla omien hevosten kanssa omanlaiset jutut? Keneltä se on pois? Äh, tulipa sekavaa tekstiä, vaikea laittaa ajatukset tekstiksi... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Monesti ammattilaiset (ikävä kyllä) ovat kovia arvostelemaan harrastelijoiden touhuja. Keneltä se on pois, jos harrastelija kouluttelee kaikessa rauhassa omaa lemmikkiheppaansa omaksi iloksi? Toki, jos touhu on vaarallista tai siinä ei ole päätä eikä häntää, on kritiikki ihan aiheellista.

      Yhteistä hevosharrastuksessa kaikille on se, että tämän pitäis tuottaa jokaiselle iloa ja riemua kaiken rahanmenon ja stressin sivutuotteena. Toiselle se leppoisa käyntimaasto pullapollen kanssa voi olla viikkojen ilo, vaikkei se jollekin toiselle merkitse mitään muuta kuin pakkopullaa. Kateus, katkeruus ja asiaton arvostelu/kommentointi on tosi tylsää.

      Poista
  4. Aikalailla nämä taviksetkin arvistelevat ja kommentoivat julkisesti blogeissaan toisten tekemisiä ja leimaavat esim pyöröaitauksen käytön hevosen loputtomaksi ahdisteluksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitähän se on, jos ei tiedä mitä tekee. Kuten kaikki, jos sen tekee päin puuta. ;)

      Poista
    2. Hevonen ja koira on eri eläinlajeja. Koira on saalistaja ja siksi sen palkintona voi käyttää ruokaa. Mutta yksikään heinänkorsi ei ole koskaan karannut hevosen edestä, siksi hevonen ei osaa ottaa ruokaa palkintona. Itse annan hevoselleni joskus leivänpalan kädestä mutta vältän sitä koska hevoseni alkaa helposti muuten näykkimään ja jos vähänkin tasku rapsahtaa niin on kaivelemassa taskujani. Oma hevoseni tulee siis makupaloista vihaiseksi ja tän takia Monty ei suosittele niiden käyttöä. Hän on kuitenkin sanonut et ammattikouluttajat voivat järkevästi koulutttaa hevosta käyttämällä makupaloja.

      Poista
    3. Olet ihan oikeassa. Makupaloilla ei voi opettaa kaikkea, eikä kannatakaan. Mutta positiivinen vahvistaminen on silti hevoselle mielekkäämpää, tosin se vaatii myös kouluttajalta taitoa ja luovuuttakin. Meillä ainakin Duken kanssa on kaikki NIIIN helppoa, se oivaltaa asioita valonnopeudella, kun taas Salaman kanssa saa keksiä erilaisia tapoja lähestyä asioita. Esimerkiksi viimeisimpänä hyvin hyödyllisenä opetuskohteena oli autonrengas, minkä sisään etujalat piti laittaa; Dukelta meni tempun oppimiseen alle puoli minuuttia, Salama ei vielä tänä päivänäkään tajunnut mitä tehdä. Luovutin, mut tyydyin siihen, ettei rohmua taskuja tai näyki. :) Molemmille olen opettanut luopumisen, eli hampaat irvessä ei tästä kädestä saa mitään muuta kuin äkäiset lähdöt pois mun ilmatilasta.

      Nuorempana opin vanhalta valmentajaltani, ettei vanhalle hevosmiehelle saa sanoa missään asiassa vastaan. En sanokaan, mutta haluan silti kyseenalaistaa ja kysellä, se on ihan tervettä joskus. :) Montylla on tekemisissään paljon hyviä elementtejä, ei siinä mitään. Ihan kaikkea en kuitenkaan purematta niele.

      Poista
  5. Mutta Montyhan onkin sanonut et hän toivoo olevansa sellanen tyyppi jolle joskus vuosikymmenien päästä naureskelkaa et miten alkukantasia metodeja hän käytti. Hän siis toivoo et me, uusi sukupolvi, ollaan hevosten koulutuksessa ja käsittelyssä parempia ku hän ja kehitetään koko ajan hevosen ja ihmisen välistä kumppanuussuhdetta :) sekä löydetään uusia työskentelymetodeja. Montyn missio onkin kokoajan ollu se et me uus sukupolvi käsitellään hevosia väkivallattomasti ja niit et molemmilla on hauskaa turvallista ja hyvä olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä puuttuu enää tykkää-nappi. :)

      Myönnän sivistymättömyyteni, enkä ole alkuinnostuksen jälkeen kauheasti Montyn puheita lueskellut. Sen sijaan pariin muuhun jenkkityyppiin perehdyin netin kautta joskus. Viisaita sanoja viisaalta mieheltä.

      Poista
  6. Hyvä kirjoitus, päivittäin pohdin tätä samaa, kultainen keskitie on kadonnut. En pysty tähän enempiä kommentoimaan, ei riittäisi tämä ilta enää siihen...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin.

      Tähän voisi vaikka mitä kivoja vertauskuvia heittää, mutta olkoon tällä erää... :D

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus! Olen itse ihmetellyt sitä, että jos kritisoi esim. Montyn tapaa toimia tai mainitsee termin "väkivallaton hevosen käsittely" se mielletään heti kukkahattutäteilyksi ja pelkäksi namien syöttelyksi, josta tulee huonosti käyttäytyviä hevosia. Omassa blogissani kävi juuri näin, vaikka vain linkitin sinne Minnan tekstin Montysta, enkä ottanut kantaa mihinkään sen suuremmin (koska en osaa tuoda vielä julki omia tapojani ja mielipiteitäni miten toimia, koska ajatukset ovat kesken omassa päässänikin).

    Miksi pitää olla niin mustavalkoinen? Hevoseen voi koskea, siihen voi käyttää painetta, mutta ei sitä lyödä tarvitse, eikä nykiä ja reuhtoa. Eikä missään nimessä säikytellä tai opettaa peloissaan olevaa hevosta! Herkkuja kyllä käytän omallani, ihan siitä syystä että se on toimivin tapa sen kohdalla monessa kohtaa ja uskoisin siitä olevan apua muidenkin kanssa. Sen tavan ongelma on siinä, että sitä on helppo käyttää väärin ja ajoituksen kanssa ollaan helposti myöhässä. Itse juuri tänään pohdin, että taidan käydä ostamassa viimein sen naksuttimen, kun uusin temppumme ei etene. Taavi ei ymmärrä tai ymmärtää väärin, kun en osaa palkata ilmeisesti juuri oikealle hetkellä.

    VastaaPoista