torstai 3. lokakuuta 2013

Selvästi hyvä päivä

*Kännykkäkuvia ja hehkutusta*


Eilen Mirkun kanssa puuhasteltiin ponileikin parissa oikein perusteellisesti. Ensin Salama pääsi jälleen "duuniin", eli silat selkään, suitset päähän ja ohjat perään. Tämän nuoren työmotivaatio on vähintään mielenkiintoinen: Silmienpyörittelyä, haaveilua ruuasta ja yleismaailmallista unelmointia, mutta onneksi hyviäkin pätkiä tuli. Vietiin se metsään, missä eteenpäinpyrkimystä yleensä riittää. Ekaa kertaa taluttaja pystyi jättäytymään jo vähän taaemmaksikin, jee! Reitti valittiin jotenkin huonosti, käännöksiä tuli vain oikealle, mutta mitä pienistä.


Toisena vuorossa oli The Ferrari eli meidän ponivoima kärryjensä kera. Duke kävi 3km lenkillä ja oli muuten ihan sopivan ärhäkkä peli. Nätisti se kuitenkin toimii ja tuota selväpäisyyden määrää ei voi lakata ihmettelemästä! Maantieosuudella tuli edestä ja takaa autoja, peräkärryjä ym. hidastamatta ja pieni ponipoika vain ihastelee isompia hevosvoimia kaikessa rauhassa, silti reippaasti edeten ylähuuli kilometrin mittaisena.


Pahin kohtaaminen kuitenkin koettiin kotimatkalla. Metsätiellä tuli neljä isoa koiraa irti vastaan ja ne tietenkin hyökkäsivät ponin jalkoihin joka suunnasta. Ehdin vain nappaamaan ponin narun päähän (otin narun mukaan varmuuden vuoksi  sillä ajatuksella, ettei sitä kuitenkaan tarvita) Mirkun ollessa kärryillä ja odotettiin jonkinlaista reaktiota. Ainakaan omasta koirastani Duke ei oikein välitä, saatikka sitten yllättäen kimppuun tulevista vieraista koirista. Pahin pelkoni oli, että poni on pian metsässä kärryt puiden lomassa jumissa tai pahimmassa tapauksessa maantiellä autojen seassa aiheuttamassa lisävahinkoja. Mutta mitä tekee Duke - seisoi paikallaan niin kauan, kunnes koirat olivat kiinni eikä sen ilme värähtänytkään. Näytti vaan miettivän, että voisikohan nuo syödä tai voisikohan niiden kanssa vähän painia. Uskomaton tyyppi. En edes halua tietää, miten Salama olisi reagoinut vastaavassa tilanteessa, ei riitä mielikuvitus...

Kotia kohti.
Duken jalkoväli on muuten parantunut hienosti. Viikonvaihteessa siellä oli vähän mätää ja turvotusta, mutta liikunta ja Betadinehuuhtelu ovat tehneet hyvää. Ruunauksesta on nyt viikko ja haavat ovat lähes parantuneet jo. Toki asiaa auttaa se, että pieni potilas on harvinaisen reipas ja hoitomyönteinen tyyppi.

4 kommenttia:

  1. Voi Duke on niin mahtava! :) Selkeästi siitä tulee hyvä lasten poni joskus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! :) Samaa olen miettinyt. Hyvä kun se on tuossa kasvamassa. :)

      Poista
  2. Duke kyllä muistuttaa niin paljon omaa ponia (luonteeltaan), että oikein innolla luen kaikki siihen liittyvät postaukset useaan kertaan. :D Juuri tänään valjastin kolmivuotiaan shettikseni irtona pihassa sekä käytiin pienellä ajolenkillä, jossa ohi paahtoi traktori, peräkärryjä ja kaikenlaisia kulkuneuvoja. Ponin ilme ei värähtänytkään, ai että ne on sitten ihania pelejä kun ne on hyvin koulutettu ja käsitelty! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä shettikset ovat varmaan sellaisia, että kun löytyy "se" connection, niin ne ovat oikein mainioita. Kyllä minäkin tiedän poneja, jotka tekevät kaikkea muuta kuin mitä toivotaan... Pääasiassa kuitenkin hyväluonteisia otuksia. Toki viisaita ja sen käyttävät surutta hyväkseen. :D Eli olkaamme onnellisia pienistä pyöreistä ja toimivista poneistamme! :)

      Poista