Tulipa tarpeeseen tuo extratunti vuorokauteen. Oli ihanaa nukkua omaa flunssaa pois tunnin pidempään. :) Pitkästä aikaa päästiin myös poikien kanssa yhteislenkille! Viime kerrasta onkin jo muutama viikko aikaa ja välissä on ollut mm. Salkun ruunaus ja sen extempore kehittelemä autopelko, joka tuntui olevan ihan tuulesta temmattua säikkyilyä yksin ollessa eli jonkin sortin kokeilua, kuten nuoreen ikään omalla tavallaan kuuluu. Lisäksi se ehti kyllästyä ihan totaalisesti edellisviikon kävelyttämiseen, koska se omaa harvinaisen huonon keskittymiskyvyn. No, uskoakseni aika parantaa tässä kohtaa haavoja melko tehokkaasti.
Ihana serkkuni Katja otti "villin" mustan orhimme Duken narun päähän ja minä tepsuttelin Salkun rinnalla. Autoista Salkku ei sanonut nyt yhtään mitään, eli henkisestä tuesta oli paljon hyötyä. Lisäksi se oli koko "pitkän" 2,5km lenkin ajan tosi lunki ja rento, vasta ihan lopussa tuli väsy ja se alkoi selvästi haastamaan leikkiä. Pääsipä se kerran näykkäisemään minua peukaloon ja saldona tästä hieno haava + mustelma. Mutta oli mukavaa, kaunis ilma ja kaikkea. :) Salkku saa silti pysyä vielä kotipihassa ja lenkkejä tien yli tehdään harkitusti tyyliin sunnuntaiaamuisin, jolloin liikennettä on todella vähän.
Tässä vielä loppuun harvinaisen edustava yhteiskuva minusta ja pojista:
 |
| Moni on varmaan kade tosta piposta, hih... :D |
Huomaako kukaan, miten mukavan vararenkaan Duke on kerännyt vyötärölleen..? Ei sikäli varmaan yhtään huono idea se slow feeding-heinäverkko, tosin ponipoika on melkoisen reipas nyhtäämään heinää sieltäkin. Pientä liikutuksen lisäystä (= metsälenkkejä, agilityjuttuja, ohjasajoa) on suunnitteilla sille, valitettavasti. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti