Ruuna tuli kotiin

Kahden viikon stressi, panikoiminen, hysterisointi ja päivittäinen paini oripojan kanssa kulminoituivat eiliseen reissuun, kun vietiin Salkku Annin kanssa Anivetiin odottamaan tämänpäiväistä ruunausoperaatiota. Tänään sitten haettiin ruuna kotiin!

Minä ja Salama 16.10. lähdössä kotiin <3

Kaikki oli mennyt ihan hyvin. Salama oli ilmeisesti ollut pirteä ja vilkas oma itsensä, mikä yllätys. :D Heräämössä tyyppi oli saanut oikeaan silmäkulmaan hienon vekin, mutta muuten ruoka ja juoma olivat maistuneet ennen ja jälkeen hyvin. Siellä hän hörisi reippaasti meille kun tultiin Pojua hakemaan. :) Traikkuun se käveli suoraan ja matkusti tosi hienosti.

Hoito-ohjeeksi saatiin viikko koppihoitoa ja kävelyä narun päässä 2-3 kertaa päivässä. Salama pääsi heti päivystämään ulos tarhakatokseen, jossa se saa nyt pitää leiriä viikon ajan katsellen pihan tapahtumia. Jos kaikki on mennyt toivotusti, pääsee se viikon päästä tarhaamaan normaalisti. Tikit sulavat itsekseen pois ja totta tosiaan, melkoinen "pala" sieltä jalkovälistä olikin hävinnyt!

Iltapäivällä käytiin jo ekalla kävelylläkin. Huomaa, että Pojulla on yhä vahva lääkitys päällä. :D Pikkasen se käveli hilpeästi kiemurrellen ja hörisee lähes kaikelle. Hyvät dopingit siis.

Duke oli yön aikana ihan okei, nukkui, söi, joi ja kakki normaalisti. Sitä on kummasti ruvennut arvostamaan itsestäänselviltä tuntuvia asioita... Se oli aamulla hetken tarhassa, mutta joutui talliin työpäiväni ajaksi. Siitä se ei oikein tykännyt, tyyppi oli antanut vesiämpärilleen kyytiä, sotkenut heinät pitkin poikin ja mikä hauskinta, se oli kakkinut myös väärään nurkkaan! Maailman tarkin ja pedantein otus osoitti selvästi mieltään. ;) Hurjana orhina hän kolisteli myös ovea, kun se kuuli minun tulevan kotiin. Hän oli tyytyväinen oma itsensä jälleen, kun pääsi heinäkasan ääreen ulos. Salaman tapaaminen oli kiva juttu myös, tosin Duke veti jonkinlaisen vesimelonin syvälle jonnekin, kun siltä evättiin pääsy mökkiin nyt toistaiseksi. Sen kunniaksi kumisaavia, johon tarjoilin sille heinät, oli pakko riepotella pitkin hiekkatarhaa...

Saa nähdä, kenellä sekoaa pääkoppa ekana tulevan viikon aikana: Luvassa kun on koppilevossa elävän ex-orin hallittua taluttelua (fak!), pienen pirtsakan shettisorin käsittelyä (kun se ei voi upottaa hampaitaan Salaman kintereeseen, niin mihin sitten?!) ja tämän koko sirkuksen tirehtöörinä saan toimia minä - omasta tahdostani jopa.