Poikien kynsihuolto

Eilen pojilla oli jänskä päivä.

Noh, ei sinänsä, mutta aamupäivän torkut katkesivat odottamattomalla tavalla. Ensin otettiin Salama tien poskeen kengittäjän vierailua varten. Poju oli sitä mieltä, että hän on nykyään suuri ja vahva ori, jonka kavioihin ei koske kukaan muu kuin pikku-Duke ja sekin vain painitarkoituksessa. Miehet ja niiden muisti... Kaviot olivat tällä kertaa vähän kasvaneetkin (viime kerrasta aika tarkkaan 8 viikkoa), ja näyttivät ihan hyviltä. Etujalat ovat yhä vähän hajavarpaiset, mutta kengittäjän mukaan ne suoristuvat kokonaan, kunhan yläpäähän tulee vähän lihasta lisää. Kuulemma etujalat ovat muuten kauniin suorat ja virheettömät, jipii... :) Takaset Salkku antoi vuolla nätisti, paitsi oikea takanen näytti olevan alkuun vähän jäykkä ja sen kanssa se riuhtoi hetken. Kerran koko otus hyppäsi eteen ja ylös ja sai tällä kertaa etujalalla huitaistua minua, kun en ihan ollut 101% mukana menossa juuri sillä hetkellä.

Btw, siinä orhia pidellessä tajusin vasta, miten paljon se on nyt kesän aikana kasvanut - se on oikeasti jo ainakin 145cm! En kohta enää näe sen selän yli! :D Täytyy koittaa mitata se, kunhan pojat tulevat takaisin kotiin.

Sitten oli Pikkumustan vuoro. Hän ehti keräämään pienet pöllöenergiat katsellessa Salaman toimitusta ja leikki alkuun vähän tuhmaa. Käytyään lähes kyljellään kerran tai pari, tajusi Kääpiökin (tämä on meidän sisäpiirilempinimi! :D) olla nätisti. Hänkin sai myönteistä palautetta kavioistaan, olivat kasvaneet ihan hyvin ja mallikin oli okei. Kääpiöllä on sama juttu kuin kamullaan, eli lisää lihasta, niin koivet suoristuvat aikanaan.

Tämänkin toimenpiteen näen tulevaisuutta varten myönteisenä asiana. Ensinnäkin näkee, miten tyypit reagoivat epämiellyttävään asiaan: Salama huitaisee etujalalla ja sen jälkeen keulii, kun taas Duke peruuttaa ja yrittää näin poistua paikalta. Molemmat asioita, jotka on hyvä havainnoida, kun aloitetaan ajo- tai ratsuopetus sitten aikanaan. Toisekseen, oli mukava nähdä, että hepat käyttäytyivät ihan hyvin, vaikka pedikyyri suoritettiin kirjaimellisesti tien päällä, ilman tallin rauhoittavaa vaikutusta. Tämä oli nyt "olosuhteiden pakosta", mutta jatkossa pyritään tietenkin pysymään sisätiloissa.