Uusi hevoselämä

Uuden elämän ensimmäinen päivä alkaa olemaan loppusuoralla. Takana on ulkoilmassa 100% vietetty iltapäivä, enkä ole malttanut pitää näppejäni erossa hevosistani. Ihana pikkutyttömode iskeytyi päälle taas... :)

Alkuvuosi on ollut minulle sellaista matalalentoa, yhtä suorittamista ihan vain siksi, että olen kaiken epäonnen jälkeen ajatellut, etten voi enää kokea sitä iloa, mitä hevostelusta saa. Kevään aurinko toi muutaman toiveikkaan päivän ja nyt kun Salama ja Duke tulivat kotiin, on fiilis aivan eri. Olo on kuin uudestisyntyneellä!

Eilen illalla pojat saivat tutustua tarhassa ja he olivat heti hyviä kamuja. Lapsilla on lasten leikit, sen kyllä huomaa - ihan hyvällä tavalla siis. Salamalla varsinkin oli nyt vuorostaan ihan hirveästi energiaa ja kimpoili kuin kumipallo tarhan päästä päähän. Lisäksi se tuntui olevan kovin häkeltynyt hiekkapohjasta, jossa voi tehdä kaikenlaisia rodeoliikkeitä toinen toisensa jälkeen. Duke kipsutti perässä tai edellä, ketterästi väistäen Salaman jalkoja. Lopputulema kaiken ryskeen jälkeen oli se, että Salama oli lähes kyljellään, Duke sai selätettyä sen. :D

Iltatalli meni jopa niin mallikkaasti, että toin varsat yhdessä sisään. Ruoka maistui molemmille, tosin molempia ärsytti se, etteivät nähneet toisiaan suoraan väliseinän yli (se on sen verran korkea) ja tätä piti protestoida turhalla keulimisella...

Tänään aamulla laittaessani ne ulos, ne vetivät jälleen melkoista rallia. Auton ikkunoita rapsutellessa ehdin vain toivoa, että toivottavasti kotiin tullessa tarhassa on ehjiä varsoja... Parin tunnin päästä sain tilanneraportin, että kaikki hyvin, Salama nukkuu ja Duke syö. Sittemmin ne olivat nukkuneet tyyliin päällekkäin samassa heinäkasassa, eli melko hyvin tulevat heti juttuun.

Työpäivän jälkeen karautin Agriin ja ostin kattavan arsenaalin ruokia pojille: Racing Proteiinia, Pony-rehua, kalkkia ja Chevinal Plussaa. Lisäksi Hopeanuolen takalootaan aseteltiin erittäin tarkasti iso turvepyöröpaali, josta ahkeroin pojille muhkeat turvepedit syntymäpäivälahjaksi molemmille. Nyt heidän kelpaa levätä yöt pehmeällä pedillä. :) Dukella oli siis 30.4. 1-vuotissynttärit ja Salamalla on juhlapäivä tulevana perjantaina eli 4.5.

Molemmat mustat harjasin myös huolellisesti, selvitin jouhet ja harjoiteltiin jalkojen nostoa. Huvitti ihan Salaman vieraskoreus, nosti niin sievästi kaikki jalat, vaikka oli ankkuroitu tiukasti kiinni pesupaikan naruihin. Sillä on ollut nyt vähän uhmaiän tapaista ja mm. jalkojen nostosta se on välillä sitä mieltä, ettei muka ymmärrä ollenkaan asiasta mitään. Tätä on esiintynyt varsinkin silloin, jos se on sidottu jonnekin kiinni. Miehet... Eipäs kuin siis varsat...

Duke oli ensi kertaa myös kahdelta puolelta kiinni, tämä ei ollut siitä moksiskaan. Ennemmin sitä tuntui harmittavan se, että edessä ihan turvanmitan päässä on tuoretta ruohoa, jota ei kuitenkaan pääse jostain syystä syömään. Duke on osoittautunut olevansa myös äärettömän ihana, kiltti, seurallinen, hauska ja rohkea poni, siis aivan täydellinen meille!

Sohvikin jakselee hyvin ja virkeästi ja sen ehkä-kenties-tuleva ylläpitäjä/omistaja on käynyt sitä ahkerasti nyt rapsuttemassa.

Tässä muutama kuva puhelimesta parilta menneeltä päivältä:

Voin kertoa, että eilen töistä tullessani olin saada sydänhalvauksen.
Näin jo kaukaa, että poni makaa maassa ja kävelin aivan normaalein askelein ihan viereen ja huhuilin Dukea...

...todeten, että Pikkumusta oli vain sikeässä unessa ja oli ottanut pienet nokkaunet auringosta nauttien.

Salama tänään puunattavana.

Duke.

Duken supersöpö tuuba :)