Välillä aihetta iloonkin

Fanaanibanaani

Tällä viikolla sana "hoitovaste" on ollut Se juttu: Jokainen korvan heilautus ja pieru on suunnilleen kirjattu ylös. Parin päivän perusteella Fannin tila näyttää paremmalta. Se on pirteämpi, kiinnostunut ympäristöstään ja on erittäin reipas - eilen kävelyttelin sitä selästä käsin ja se kiikutti kuskiaan korvat hörössä menemään ympäri kenttää ja jopa ravasi monen monta askelta! (okei, se ei vielä saisi ravata jalkansa puolesta, mutta minkäs teet ja btw, se ei edes ontunut!) Lisäksi se olennaisin, sitä saa taas kosketella mahaan ja se nauttiikin taas rapsutuksista melkoisen paljon... :)

Nyt sillä on siis menossa psyllium-kuuri ja sen jälkeen pohditaan tilannetta uudelleen, eli tarkistellaan vatsan lääkitsemistä oireiden mukaan. Hevoset siirtyivät myöskin menneellä viikolla kokonaan vapaalle heinälle ja pari ekaa päivää menikin turpa heinäpaaliin upotettuna. Ajattelin, että ainakin Fanni turpoaa heti aivan älyttömäksi palloksi, kerää kaasua ja saa varmaan ähkynkin, mutta kas kummaa, se on ihan normaalivartaloinen, "nälkäkuopat erottuvat" ja vatsa pömpöttää ihan normaalisti. Ihmeellistä! Uuden heinän lisäksi se saa nyt tupla-annoksen maitohappobakteereja.

Myös kengitys viriteltiin uusiksi viime viikolla. Taakse kehiteltiin rokkerityyppistä juttuja ja eteen vaihdettiin sivukäänteelliset kengät. Etujalkaa haluttiin nopeammin alta pois ja takakengän pyörähdystä haluttiin vähäisemmäksi, tämä kun kiertää voimakkaasti takajalkaa ja eläinlääkärin mukaan se on jo itsessään voinut kipeyttää takapäätä. Nyt jo pelkässä käynnissä takajalan liike näyttää helpommalta, hevonen ei "tumppaa tupakkaa" joka askeleella, vaan pääsee sujuvammin etenemään. Parin viikon päästä nähdään, miten kengät ovat kuluneet ja täten voidaan funtsia, oliko kokeilu vaivan arvoinen.

Eli siis pieniä iloja metsästetään, vielä on kuitenkin liian aikaista iloita mistään. Tällä hetkellä, eli tänään, vointi kuitenkin on aika hyvä ja siitä sopii olla iloinen... :)