Sataa, aina vaan ja yhä ja edelleen. Ainakaan ilmat eivät muutu paremmiksi, onneksi sentään kesä tulee taas joskus...
Pimenevien iltojen ratoksi shoppailin Hööksistä Fannylle ekat joululahjat. Kyllä! Ensinnäkin, joulu on todellakin pian ja toiseksi, ehdottomasti maailman ihkuin hepo tarvitsee myös joululahjoja. En toki ole mitenkään joulufanaatikko, mutta se on vuoden paras juhla, joten täytyyhän hypetys aloittaa hyvissä ajoin... :D (Ei pelkoa, jouluvalot meille laitetaan hyvinkin maltillisesti vasta ihan joulukuussa...)
Fanni saa siis (ainakin) ihan ikioman nahkariimun. Tuollaisella riimulla ei ole oikein mitään virkaa meidän käytössä noin muuten, mutta se olkoon neidin rapsuttelu- ja hoiteluriimu. Ainakin ovat hienot niitit koristeena. Maailman ihkuin hepo tarvitsee myös sellaisen!
Uusi otsapantakin pistettiin tilaukseen vanhan hajotessa. Malli on sama, kuin edellisessä, mutta timanttien väri eri. Harmi, mutta onneksi mikään pinkki ei pääse kuolemaan sukupuuttoon meidän tallissa, ainakaan toivon mukaan... ;)
Hevosten kuulumisista noin muuten, Hennu on jälleen vähän pois pelistä selkävaivansa kera, johan se ehti olemaankin pari kuukautta tosi hyvä. Se saa saman perinteisen hoidon kuin aiemminkin ja kuntoutuu jälleen varmasti ajan kanssa.
Fanni-murunen on "ehkä" jo nyt paremmassa kunnossa. Hepat siirtyivät kokonaan vapaalle heinälle viikko sitten ja jo ihan viikossa se on saanut hieman lihaa luidensa päälle. Meillä ollessaan se on aina saanut erittäin paljon heinää (kuten kaikki muutkin meidän hevoset ja sen kyllä on huomannut..), mutta ilmeisesti vatsavaivan takia viimeisen kuukauden aikana ruoka ei ole oikein imeytynyt tms. Lisäsin sille myös öljyä ruokintaan hieman, sen habitus on piristynyt huomattavasti ja se jaksaa taas kerjätä rapsutuksia "koko kroppansa voimin" eli on jo oma pirteä itsensä. Toivottavasti tämä positiivinen suuntaus jatkuu! Vielä toivoisi sen pahuksen etujalan jännevammankin näyttävän jotain paranemisen merkkejä, se jatkaa ahkeasti kylmäyksestä huolimatta kuumottelua ja turpoilua. Lienee ihan normaalia ja siltä se jo vähän tuntuukin, tässä "sairausviidakossa" samoillessa.
Vapaasta heinästä vielä kaunis sananen - hieno idea teoriassa, mutta käytännössä moni asia tuli pienenä yllätyksenä. Toki meillä on ennenkin välillä kesäaikaan tungettu paali tarhaan "herran haltuun", mutta näinä sateisina ja tuulisina päivinä se on aiheuttanut hieman päänvaivaa. Täytynee siis rakentaa seuraavaksi heinähäkki/-katos, alan olemaan kohtuullisen kyllästynyt haravoimaan hiekan seasta tallaantunutta irtoheinää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti