Pikkujuttu maailmalle, seuraava askel meille: Oltiin tänään ekan kerran tunnilla Sätkyn kanssa. Edelleen jaksan olla innoissani kuin pikkulapsi näistä pienistä arjen tapahtumista, jotka ovat oikeasti kuitenkin sitä normaalia hevoselämää.
Rouva Harmaa oli alkuun oma touhukas itsensä. Pehmeä suustaan, mutta vähän malttamaton. Siispä tehtiin ensin pysähdyksiä, tuntumalla piti pysyä ja paikoillaan piti malttaa olla. Siinä meille eka kotiläksy ja ideoinkin pari harjoitusta lisää tämän tiimoilta.
Ravissa jatkettiin siirtymisillä, joissa piti pysyä pohkeen ja ohjan välissä suorana. En ollutkaan aiemmin huomannut, miten herkästi tamma voi lähteä seilaamaan sivulta sivulle, jos ratsastaja ei ole tarkkana. Tässä kohtaa olen keskittynyt itse siihen, että pysyn itse suorassa, se kun tuntuu olevan nyt suurin haaste koko touhussa. Jostain maagisesta syystä kellahdan koko ajan oikealle ja oma keskittyminen menee suurimmaksi osaksi sen korjaamiseen. On muuten ristiriitainen fiilis istua lopulta suorassa, kun se tuntuu ihan väärältä ja vinolta.
Ravissa Sätkyn kanssa saa olla tarkkana, että ravi pysyy tarpeeksi aktiivisena. Sillä on kiva letkeä ja tahdikas ravi noin muuten.
Lopuksi otettiin vähän laukkaakin, parit nostot molempiin suuntiin. Siinä kohtaa tammalta loppui bensa, mikä on ihan luonnollista nuorelle hevoselle vielä tässä kohtaa. Laukkatreenejä jatketaan maastossa ja pikkukentällä tehdään lähinnä nostoja. Nyt aita tai kulma tulee vastaan koko ajan.
Tästä on kiva jatkaa kotiläksyjen pariin (siirtymiset, suoruus) ja seuraava tunti onkin jo suunnitteilla. Kun keksin pysyä siellä keskellä hevosta, koitan saada oman ryhdin taas kasaan. Tammasta en olisi huolissani, se on ihan älyttömän nopea ja nokkela oppimaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti