lauantai 5. tammikuuta 2019

Ajatuksia bloggaamisesta, osa 3


Kirjoittelin tästä samasta aiheesta jo vuosia sitten. Silloin tosin teksti sujui sukkelammin, tässä linkki 1 ja tässä linkki 2. Toistan jälleen itseäni, kolmannen kerran. Aiempaan verrattuna tosin blogihomma on nykyään harvinaista herkkua. Luovuuttahan tämä vaatii, jotta edes jonkinlainen mielenkiinto pysyisi yllä niin kirjoittajalla kuin lukijalla. 

Vuosia sitten kaikilla oli blogi. Sanoisinko, että vuodet 2014-2016 olivat sitä kuuluisaa kulta-aikaa. Katsotaanpa vaikka pikaisesti SD-teamin tilastoja.

Blogin katselukerrat per vuosi (lähde Google Analyctis)
2013 sivun katselukerrat 35 955
2014 sivun katselukerrat 117 509
2015 sivun katselukerrat 149 939
2016 sivun katselukerrat 81 460
2017 sivun katselukerrat 51 414
2018 ....hupsista: 16 607!

Analyctis asennettiin stalkkaamaan kävijöitä vasta vuoden 2013 loppupuolella, itse blogi on avattu tälle pohjalle 2011. Sitä ennen kirjoittelin kotisivujen muodossa kuulumisia. Itseasiassa ensimmäiset omat kotisivut avasin joskus 2000-luvun alkupuolella. Voi niitä aikoja, harmi kun kuvakaappauksia näistä helmistä ei ole.

Olin aikanaan aktiivinen tämän blogin saralla. Kirjoitusideoita pursusi lähes päivittäin ja aika avoimesti ja rohkeasti tuli koko tunneskaala käytettyä. Sitä vihattiin ja siitä pidettiin. Konkreettisesti se tarkoitti paljon positiivisia kommentteja ja jakoja, mutta myös negatiivisia argumentteja. Niitä viljeltiin blogin puolelle ja jos sensuuri allekirjoittaneen toimesta iski (harvemmin kylläkin), jatkui keskustelu muualla.








Ja kaikki tämä netin kautta - siis näkemykset ja mielipiteet ovat muodostettu todellakin netin kautta. On kritisoitu niin hevosen kuin ratsastajan painoa, talliolosuhteita, taitoja hevosen- ja tallinpidossa - siis lähes kaikkea. Jopa tarhanpohja on ollut liian tasainen ja laidun sitten liian epätasainen. Enkä ole todellakaan ainut, joka tätä kekkulia niskaansa on saanut. Sen huomaa lopettaneiden ja hiljentyneiden blogien listasta, se on pitkä.

Ns. vihapuhekulttuuri otti siis valitettavasti vallan ja blogit hiljenivät. Hyvästä syystä, sanoisinko. Tilalle tulivat Instat ja Snäpit, pikaviestimet, jossa kaikilla on vain ihkuja juttuja ja kaikki on nättiä. Syvällinen pohdinta ja teksti puuttuvat, koska vain harva enää viitsii tai haluaa kirjoittaa niin. On eri asia kirjoittaa rakentavaa kritiikkiä, kuin haukkua tai harrastaa nettikiusaamista järjestelmällisesti. Aina ei asioista voi olla samaa mieltä, mutta taitoa onkin opetella joko olemaan hiljaa tai sitten opetella muodostamaan rakentavaa kritiikkiä.

Yksi suosikkikuvistani. Salama, minä ja Duke (jonka harjan Salama söi) kesällä 2013. Pojat ovat just 2vee.
Vähensin tietoisesti bloggaamista viime vuonna. Ilo kirjoittamisesta oli kadonnut, luovuus kuollut, tekstiä ei yksinkertaisesti enää tullut ulos. Oli minulla ennenkin paljon töitä ja muita puuhia. Silti oli aikaa kirjoittaa ja kuvata, koska se oli mukava harrastus ja paria pientä lahjusta lukuun ottamatta taloudellisesti tämä blogi on ollut aivan pelkkä harrastus. 

Itseasiassa olen voinut paremmin kuin koskaan, kun kaikki ei lue blogissa. Kohokohdat on silti pyritty laittamaan ylös, sillä mikään ei ole hauskempaa, kuin vanhojen blogitekstien selaus!

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Mitä et pystyisi kasvotusten sanomaan, et myöskään kirjoita - ollaan mukavia toisillemme, jooko?

PS. Onneksi tämä blogiharrastus on kuitenkin antanut enemmän kuin ottanut. Se on tuonut mukanaan paljon uusia tuttavuuksia ja mahdollisuuksia, joita ei välttämättä sitruuna poikittain kurkussa saisi. ;) 
(Viimeinen kappale lisätty 6.1.19 klo 10.45.)

24 kommenttia:

  1. Monesti olen ihmetellyt, miksi pitää lukea blogia, jos kaikki siinä ärsyttää. Noilla ilkeilijöillä täytyy olla itsellään tosi paha olla, kun pitää purkaa sitä muihin. Sitten inisevät, että bloggaajat eivät kestä rakentavaa kritiikkiä, vaikka tosiasiassa heidän kommenteillaan ei ole mitään tekemistä rakentavan kritiikin kanssa.

    Se hyvä puoli blogien suosion laskussa on, että ilmeisesti myös osa ilkeilijöistä on kyllästynyt. Ainakin minusta tuntuu, ettei blogeissa ole enää ihan niin paljon ikäviä kommentteja kuin yhdessä vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa olen miettinyt. Mutta kai se on sitä, että jokaisen täytyy saada päteä ja sanoa se viimeinen sana. ;) Mutta joo, hyvin usein, lähes aina, se oma paha olo purkautuu muihin.

      Ja totta tuo viimeinen! Olen huomannut saman. Tosin kirjoitapa blogiin hevosen ruokinnasta tai painosta, niin pätevät anonyymit ryntäävät paikalle alta aikayksikön. :D

      Poista
  2. Osa on varmaan siirtynyt youtubeen, kun nykynuoret ei jaksa lukea, vaan kaikki pitää olla valmista nieltäväksi. Saahan siihen videolle tietty ihan eri tavalla infoa, mutta..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Youtube on myös nyt in. Tosin hihittelevät teinit ja tärisevät videot, ei kiitos. Toki nuo suosituimmat osaavat tehdä hienoja videoita ja niitä onkin hauska välillä katsella. En silti jaksa tuntikausia katsoa videoita, kirjoitettuun tekstiin ja kuviin keskittyy paremmin.

      Poista
  3. Ohhoh, enpä muistanutkaan miten rankkaa settiä noina vuosina kaadettiin arjestaan kirjoittavien niskaan! Itse arkailin tuona blogien kultakautena liittyä tai linkittää blogiani mihinkään portaaliin, koska... No, sulla oli tuossa kuvakaappauksina kaikki pätevät syyt esillä. Toisaalta halusin (ja haluaisin edelleen!) rekisteröityneitä lukijoita, koska se jotenkin on sen julkisen päiväkirjanpidon pointti - että joku lukee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä oli vain osa, ihan kaikkia ei ole tallessa. Oli mm. topic siitä, ettei se yksi onneton bloggari saa edes varsaa pidettyä hengissä, kaikilla on aina jotain. Olisi elsun paikka jne. Kyllä siinä vähän suru puseroon tuli, kun omiensa eteen tekee kaiken ja joku random nettioksentaja ottaa silmätikukseen. :/ Oppia ikä kaikki, nahka on paksumpi ja oikea elämä on opettanut sen, että kärsivällisyys kyllä palkitaan. Pahan mielen levitys ei. ;)

      Poista
  4. KIITOS kun olet jaksanut kaikesta tuosta huolimatta kirjoitella meille vanhoille uskollisille lukijoille. Suuri hatunnosto ja virtuaalinen halaus, älä edelleenkään välitä anonyymeistä räkyttäjistä jotka vain haluavat purkaa pahaa mieltään trollaamalla missä pystyvät. Ihana kun on arkisemmastakin menosta kirjoittajia vielä muutama jäljellä, mainittakoon tässä sinun lisäksesi esimerkiksi takaisin lähtöruutuun ja onnen rippeitä. Olette parhaita! Kiitos! Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS sinulle. <3 Nuo kaksi ovat myös minunkin suosikkeja, muutaman muun lisäksi. Koitetaan pitää lippu korkealla. o:)

      Poista
  5. Mä en saanut suoraan huonoja kommentteja ,mutta kun luin, millaisia muut saivat, sai omankin bloggaamisen hiipumaan. Ajan puutteen lisäksi. Tuntui, että ei voinut kirjoittaa enää niin vapaasti.
    Onneks on vielä muutama blogi jäljellä!
    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä on jäänyt monttu auki katsomaan, kun vastaan on tullut muiden (omien lisäksi) saamia ei-niin-fiksuja kommentteja. Kyllähän se vie se luovuuden ja vapauden kirjoittaa, kun alitajuisesti pelkää, että joku hyökkää kimppuun. Varsinkin, kun puhutaan ihan arkisista asioista...
      Hyvää uutta vuotta teille! <3

      Poista
  6. Parempaa tätä vuotta! Kyllä meitä hiljaisia ja asiallisia lukijoita täällä on taustalla, kolme-neljä vuotta täällä pyörinyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! Teidän ansiosta tämä onkin ihan huippukivaa hommaa! <3

      Poista
  7. Saman olen huomannut, blogien kulta-aika tuntuu valitettavasti oleva ohi. Muistan, miten silloin ~2016 munkin blogin katsojaluvut olivat huipussaan, bloggasin paljon ja mun postauksia luettiin ja kommentoitiin aktiivisesti. Sitten tapahtui jotain ja villitys hiljalleen hiipui.

    Itse tykkään kuitenkin edelleen lukea blogeja, niistä saa irti niin paljon enemmän kuin esimerkiksi Instagramista! Oikein mukavaa vuotta 2019 sinulle! <3

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, pidän silti blogeista enemmän. Onneksi niitä vielä on. :) Kiitos samoin sinulle! <3

      Poista
  8. Ajatuksia herättävä postaus kyllä! Ihan käsittämättömiä kommentteja nuo pahimmat :O Olen itsekin yrittänyt hiukan elvytellä blogia kun sinne on niin hyvä laittaa asioita ylös myös itselle. Katsotaan minkä tahdin saan pidettyä yllä ;) Ihanaa että olet jatkanut kirjoittamista näin pitkään, ethän lopeta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten aiemmin kirjoitin, tuossa oli vain muutama, ihan pahimpia ei luojan kiitos ole tallessa. Työelämässä opittu paksu nahka on pitänyt pystyssä täällä(kin). :D

      Blogista olen kaivanut suoraan tai epäsuorasti jälkeen päin paljon tärkeitä asioita, joten onhan tämä varsin kätevä päivyri vielä vuosien jälkeenkin. Paperikalenterista ei löydy asiat niin helposti. ;)

      Poista
  9. Ihan sanattomaksi vetävät nuo kommentit. Sun ja Salaman elämää on ollut niin mukava seurata, täysin käsittämätöntä, miten jotkut kokevat oikeudekseen tuollaisen toisten arvostelun. Ja valitettavasti ne jotka tykkäävät, ovat usein niitä hiljaisempia. Itse tykkään kaikista arkisista, tavallisista, elämänmakuisista postauksista, ne on sitä todellista heppaelämää ylä- ja alamäkineen. Itsekin taas herättelin henkiin blogia, mutta kyllä hieman vatsasta kouraisi kun näitä luin, että olikohan sittenkään viisasta...noh, katsotaan. Toisaalta bloggaus on aina antanut niin paljon että on tylsä antaa periksi vain muutaman typeryksen takia.
    Kiitos että olet jakanut hevostarinoitasi kanssamme, toivon että jaksat jatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten M tuolla edellä jo totesi, onneksi nuo ilkeimmät tyypit ovat keksineet ehkä jotain muuta sisältöä elämäänsä. :) Eli rohkeasti vaan takaisin!

      Salaman kanssa elämä on ollut aika vauhdikasta, onneksi joskus aloitin kirjoittamisen. Ei kaikkea muuten muistaisi tai kukaan uskoisi. :'D Yksikään kahville kutsuttu anonyymi ei ole tullut näyttämään, miten sillä kuuluu ratsastaa tai miten sitä kuuluu käsitellä. Ja kummasti eri ammattilaiset ovat todenneet, että onpas se (nykyään) kiva ja kiltti käsitellä. Hassua. Ei me silti vielä valmiita olla, nykyiset ongelmat ovat normaaleja "vihreän" hevosen ratsastuksellisia ongelmia. Jos nyt jotain ongelmia pitää aina olla. :)

      Poista
  10. Hattua nostan sulle ja muille, jotka jaksatte edelleen kirjoitella blogia. Arvostan. Blogiasi olen seurannut jo vuosia ja se pitää tämän tädin ainakin ajatuksen tasolla hevostelun syrjässä kiinni.
    Hyvää alkanutta vuotta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myös sinulle suorasanaisuudesta ja rehellisestä arjesta ihkun Muulin kanssa! :D

      Poista
  11. Mä muistan nuo ajat tosi hyvin. Oli niin mahtavaa tehdä kaikkensa, ajallisesti ja rahallisesti hevosen terveyden eteen ja tulla räävityksi paskana hevosenomistajana. Mitä enemmän oli ongelmia, sitä enemmän pysyi keskustelupalstojen puheenaiheena. No olenpa nykyisinkin jokaisessa pituus/ratsun koko topicissa, blogista kaivetaan se iänikuinen kuva, jossa kuvakulma saa meistä täysin epätodellisen kuvan. Eikä se varmasti koskaan lopu, niin kauan kuin jollain elämä on vaikeaa ja maailmassa on paljon mielipahaa, jota pitää koittaa tällä tavoin purkaa. Toisaalta, jos se jonkun mielen parantaa, niin ehkä se on sen arvoista. Rääpikööt rauhassa.

    Oman blogini lukijakunta on aktivoitunut paljon viime vuonna kommenttikentässä positiivisesti. Se on saanut omankin motivaation taas nousemaan blogia kohtaan. Mutta niskakarvat pystyssä täytyy miettiä, mitä blogiin laittaa, ihan kaikkea sinne ei enää mene, hyvistä kuin huonoistakaan hetkistä.

    Ja loppujen lopuksi, kun sitä blogia pitää kuitenkin itselleen päiväkirjana, onneksi, sillä sieltä löytää niitä vuosien takaisia juttua, jotka muutoin olisi jo unohtuneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, se oli kyllä jäätävää. Ja on edelleen. Heikompaa olisi saattanut jo hirvittää.

      Olen myös huomannut tuon, että kommenttikenttä on paljon aktiivisempi suhteessa klikkauskertoihin kuin aiemmin. Se on piristävää, koska kokemuksia ja mielipiteitä on kiva vaihtaa. :)

      Poista
  12. Kurjia nettikeskusteluja. :/ Itse en ole vuosikausiin hevostallinettiä edes avannut. En oikein ymmärrä, miten toisilla on aikaa kirjoitella kaikkea pahaa ja perätöntä päivästä toiseen. Ja miten viitsii...

    Mukavaa, että olet kuitenkin jatkanut kirjoittamista, koska väitän että meitä "positiivisia" lukijoita on kuitenkin enemmän kuin noita negatyyppejä. Ne vaan saavat helposti suuren huomion.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, positiivisia tyyppejä on onneksi enemmän ja heille kuuluukin valtava kiitos. <3

      Poista