En jaksa enää puhua säästä. Jokainen varmasti näkee, että lunta on. Kivaa, saa heppa vähän lisää voimaa takapuoleensa. Niin hyvässä kuin pahassa.
Koska olen pakotettu toipilaaksi, sain tänään vain katsella. Elina tuli ratsastamaan siis Salaman. Eipä sillä, nuo groomihommat ovat ihan kivoja yhden tai kahden hevosen kanssa. Oma kävelyvauhti ei tällä hetkellä päätä huimaa, mutta onneksi Salamasta on terapeutiksi tässäkin.
Heppa näytti tänäänkin kivalta ja toimivalta. Hauskaakin sillä oli, mutta raskas pohja vei kenguruloikat ja tilalle tuli lähinnä päänravistelua turhautumisen merkiksi. Näin kuvista katsottuna sen muoto ravissa ja laukassa on parantunut huimasti. Rakenteelliset heikkoudet ovat ja pysyvät, mutta parempaan päin on mielestäni menty.
 |
| Häntä on selvittämättä, hyihyi groomia. |
Satula on ollut nyt parempi tuon tuheron kanssa. Lampaankarvaromaani olisi liian paksu ja ohuet teddylätyt taasen ovat rumia. Jostain syystä satula on siis hieman leveä ja saattaa välillä valua eteen. Nyt karvoineen päivineen se on pysynyt paikoillaan suht hyvin ja jos se johonkin liikkuu, niin satunnaisesti valuu sivuttaissuunnassa ihan hieman.
Takapolvet ovat luonnollisesti vähän kovilla näissä hangissa. Olen kylmäillyt niitä ahkerasti ja näyttänyt niille vähän linimenttiäkin. Vara ei venettä kaada ja voin kertoa ihan omasta kokemuksesta, että tuollaiseen kuumottavaan ja turvonneeseen polveen jääpalapussin laitto tuntuu suorastaan taivaalliselta. (Eivät ne Salamalla kuumota, mutta hieman löysät kylläkin.)
Parin viikon päästä elellään jänniä aikoja. Salamaa koko sen ikänsä (7,5v) kengittänyt seppä vaihtoi toisiin töihin ja seuraavalla kerralla tuleekin sitten uusi seppä laittamaan Salaman. Jännittävää!
PS. Päivälleen tänään kuusi vuotta sitten rääpäleet näyttivät tältä. Muistatko? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti