Aika ryhdistäytyä

Pian tämä henkiinjäämiskamppailu (= Varsinais-Suomen talvi) on voiton puolella.

Lokakuun lopusta näihin päiviin on pysytty tukevasti mukavuusalueella Salaman kanssa. Pohkeesta eteen, paljon siirtymisiä, suoruutta. Siinä kaikki. Välillä on menty maastoon, missä hevonen on niin täynnä intoa, ettei kommunikaatio välttämättä toimi. Tämäkin vain siksi, että maastoilu on aiemman pakkopullan sijaan niin kivaa vaihtelua, ettei pläsipää meinaa pysyä lestissään.

Eipä sillä, talvi on usein himmailtu. Tällä takapolven ja kintereen vikalistalla hokit aiheuttavat herkästi ongelmia. On siis kuunneltava hevosta, mutta silti liikuttava säännöllisesti. Hokit taas ovat aika ehdottomat, kun sää on virkistävää jää-loska-jää-sekoitusta. Tänä talvena olen ollut itselleni armollinen ja liikuttanut Salaman keskimäärin joka toinen päivä. Arvatkaa muuten, onko liikutuspäivinä satanut vaakatasossa aina räntää ja vapaina paistanut aurinko? Jep. Olen saanut hyvän omantunnon, kun lunta on ollut sen verran paljon, että koko tarhakompleksi on voitu pitää käytössä. Paljon nuo tuolla käyskentelevät ja hyvä niin.

Tein uuden periaatepäätöksen. Hommaan on saatava se ns. punainen lanka, valvova silmä ja jokin tavoite.

Ratsastuksellisesti on päästävä jonkun tunneille ainakin pari kertaa kuussa. Tämän eteen teen toimenpiteitä asap. Ratsutuspuoli pidetään myös aktiivisena, koska oma mukavuustasokeventely ei vie hevosta eteenpäin.

Tavoite voisi olla vaikkapa se Helppo C jossain kissanristiäisissä tänä kesänä. Syksyllä sitten toinen.

Katsotaan, kuinka käy.

PS. FB:ssä tämän jaoin jo, mutta jaetaanpa tännekin. Kevään korvilla meille saattaisi sopia vieraskin kaviollinen asumaan. Sähköpostilla m4rtzu@gmail.com lisää tietoja. :)