Ruokintakattaus

Mitä saisi olla: Odelmaa muovipaalissa, kuivurikuivattua kuivaa vai otetaanko ripus sinimailashaketta?

Kuten ennenkin, hevosteni ruokinnan perusta on heinä. Talvikaudella odelma muovipaalista, muuten kuivurikuivattu kuivaheinä.

Heinänkulutus on pysynyt aika vakiona vuosikausia, nyt näillä kahdella noin sadan kilon kuivaheinäpaali kestää vajaan viikon, yleensä viisi tai kuusi päivää. Iso pyöröpaali riittää kelien salliessa melkein kaksi viikkoa, niistä paino vaihtelee kosteusprosentin mukaan hieman. Näin ollen karkeasti laskettuna heinää kuluu meillä noin 20kg päivässä.

Tuttuun tapaan heinät ulos tarjoillaan slow feeding-verkoista hiekkatarhan vuoksi, jotta heinähävikkiä ei tulisi. En halua ripustaa verkkoja ilmaan, joten verkoille on tehty omat kaukalot. Näin syömisasento pysyy luonnollisena. Heinäkaukalot tuossa muodossaan ovat palvelleet vuosia ja ovat olleet turvalliset myös kengälliselle kaverille.

Yöksi molemmat hevoset saavat heinänsä maahan, Salama tosin syö heinänsä omasta heinäbaaristaan. Haybar on ollut hyvä, muttei ikävä kyllä ole kestänyt suomenhevosen takapuolen rapsutuspuuna kovinkaan hyvin.

Kuivaheinä on ollut kuivurikuivattua ja ilokseni Salama on pystynyt syömään sitä oireitta. Jos sille tulee vähänkin hengitystieoireita, on heinä uppokasteltu tai jopa liotettu. Siihen kätevä kapistus on vanha pesuamme. Höyrytin heiniä joskus, mutta en oikein luottanut sen kapistuksen paloturvallisuuteen ja se homma jäi.

Pieni ruokapuoti.

Väkirehuja harrastepolle ei sinänsä tarvitse, mutta iltaisin Salama saa hyvänmielen puuron Selected-täysrehua, jossa on Pavon kivennäistä hieman mukana. Toiseen kippoon se saa sitten pienenä valkuaislisänä Dengien Original sinimailashaketta. Tuo hake on tällä hetkellä Salaman suurinta herkkua! Ja mikä ihaninta, se ei ole saanut siitä mitään allergiaoireita.

Stella on nyt pahimmassa kasvuvaiheessa, joten se saa yöksi heinää käytännössä vapaasti. Lisäksi se syö vajaan litran Selectediä, valkuaislisänä Dengien sinimailashaketta ja toki se saa vielä pienen ripauksen Pavon kivennäistäkin. Ruokintalaskurin mukaan näillä täyttyvät Rimpulan vaatimat mikrot, makrot ja ennen kaikkea lysiini- sekä SRV-tarpeet. Eliittinäyttelystä sain matkamuistoksi säkin Amequn Ponyguf-rehua. Varsuli saa sitä nyt ruokansa "mausteena", Salama kun sai siitä tietty allergisen reaktion.

Sananen ruokakipoista. Kumiset vadit eivät kestä. Yksi kestää ja se on tuo sininen tynnyrinpohja. Ihan lyömätön! Lila kippo on Salaman ja se on yksilönä ollut harvinaisen pitkäikäinen. Tosin kroonisesti litteä, mutta ajanee vielä asiansa.

Ei siis ole hienoa eikä ihmeellistä tämä ruokintapuoli meillä, koska inhoan kaikkia ylimääräisiä purkkeja ja purnukoita. Siispä vitosen vinkkinä kerrottakoon, että Selected toimii hyvin mash-rehunakin! Sitä pari-kolme desiä ämpärin pohjalle ja päälle kiehuvaa vettä. Kun pelletit ovat muhjuuntuneet alle minuutissa pehmeäksi puuroksi, lasketaan ämpäriin vettä tavanomaiseen tapaan. Kas näin;

Linkki videoon