Kuolainkokeiluja

Salkkuli ja Elina 26.10.2018 kepposia keksimässä

Salaman kuolain- ja turparemmiarsenaali on ollut vuosien saatossa melko suppea. Kaikkea on kokeiltu, mutta avain onneen on löytynyt ihan perusjutuista.

Kolmipala on kuolaimena monelle hyvä. Vaan ei tälle, kuolain toimi lähinnä kilistimenä ja heppa painui surutta tyhjäksi edestä. Syykin selvisi vuosia myöhemmin hammasta paikatessa, kun suu samalla mitattiin: Salkun alaleukojen väli on poikkeuksellisen kapea, vain 2,5cm. Useimpien kolmipalojen nivelkohta tai itse keskikappale painaa siis sinne. Yleisin mitta tuolle alaleukojen välille oli 3-3,5cm.

Oli myös muuten hyvin hämmästyttävää päästä kokeilemaan ihan omin sormin, miten lähellä luu on ihoa siinä kielen alla. Pehmytkudosta ei oikeastaan ole lainkaan! Ilokseni Salaman suusta ei löytynyt minkäänlaisia merkkejä painevaurioista tai muista kuolaimen aiheuttamista ongelmista.

Sylinterikuolain oli yhden kauden hittituote. Ja ihan hyvä kuolain se olikin, muotoilu hyvä ja hevonen tasainen. Oliivirengas ei tosin sopinut tälle, heppa oppi äkkiä painamaan karkuun sen kanssa. Liikkuvilla renkailla voisin olla valmis kokeilemaan tätä taas.

Muuten, pihistelijälle vinkki! Sylinterikuolaimia on markkinoilla todella paljon eri hintaisia. Hööksiltä ja Hevarilta löytyy ihan kelvolliset perusmallit alle 30e.

Hackamoren ja muiden kuolaimettomien kanssa koettiin sama ilmiö kuin monen muunkin kokelaan kanssa eli Herra Herkkis painoi vain vastaan tai meni ihan tyhjäksi edestä. Veikkaan syyksi sitä, että paine jakautui turpaan melko laajalti ja joillain kuolaimettomilla kovin epäselvästi. En myöskään pidä siitä, että näiden kanssa remmien täytyy olla suht napakat, jotta esim. hackamore toimii oikein. Salamakaan ei pitänyt siitä. Sama homma muiden turparemmien ja myös Micklemien kanssa: Mikään alaturparemmimallinen ei käy. Enkkuturpis on lähinnä koristeena, kun joku turparemmi täytyy yleensä olla.

Varsinivel tuntui teoriassa hyvältä, vaan käytännössä se ei toiminut sitten lainkaan. Jälleen heppa painoi tyhjänä edestä menemään.

Perusmallinen suorakuolain kokeiltiin aikoinaan Happy Mouth-mallisena, mutta se ei istunut suuhun oikein mitenkään. Näin jälkikäteen ajateltuna sen muotoilu taisi olla väärä ja se oli liian paksukin.

Pessoakuolainta kokeiltiin maastoon rotarymallisena, mutta se oli liian kova, jopa niin, että ohja oli isossa renkaassa. Maastossa menohaluja on välillä vähän liikaa, joten pientä lisäkontrollia kaivattiin hätävaraksi.

Sunnuntailenkkivarustus 

Perusnivel on ollut siis Salaman suosikki. Taluttelusuitsissa (eli varasuitsissa) on paksu nivel, jossa on tutit. Arkisuitsissa on Sprengerin Turnado-nivel, mikä on tuntunut olevan Salaman suosikki. Se on eläinlääkärin mittausten mukaan sopivan ohut (16mm), mutta ehkä puoli senttiä liian lyhyt. Yllättävää kyllä, mittausten mukaan tämän kuolaimet saisivat olla 14,5cm tai peräti 15cm pitkiä.

Samalla kun suu tutkittiin ja mitattiin, saimme toki tietyt kuolainsuosituksetkin mukaan. Niissä mainittiin jo kokeiltu sylinteri- ja suorakuolain sekä uutena tuttavuutena lukkonivel. Sprengerillä on ainakin useampia sellaiseksi luokiteltavia malleja. Sattumalta löysin nettikirpparilta Sprengerin Flex Control-kuolaimet koossa 14,5cm ja tällä viikolla päästiin testaamaan niitä tositoimissa.

Tuo kuolainhan on tavallaan nivel, missä on keskellä tuollainen paksu musta kumi. Se vakauttaa suuosan lähes suoraksi, mutta kun ohjat ovat tuntumalla, kuolain hieman taipuu. Rengas on liikkuva. Olin skeptinen siitä, miten tällainen malli voisi toimia ja onko tuo myöskin liian paksu (18mm).

Kuolaimen suoruus ns. lepotilassa häiritsi ensin Salamaa ja erityisesti se kumiosa oli harvinaisen ärsyttävä. Se siis muljutteli kuolainta ja yritti purra sitä kumiosaa. Ekan kerran näiden kanssa, kun otin suitsia pois, tuli meille melkein vetokisa, kun Salama jäi puremaan kuolainta etuhampaiden väliin kuin koira konsanaan. Kuitenkin parin ekan ratsastuksen jälkeen hevonen oli ihan tyytyväinen. Nyt kuolainta on testattu useamman kerran ja se on osoittautunut hyväksi! Hevonen on tasainen, pysyy hyvin tuntumalla eikä valu kuolaimen taakse. Se on selvästi tyytyväinen tuohon lähes suoraan suuosaan.

Tämähän on siis melkein täydellinen. Paitsi tietenkään tämä ei taida olla hyväksytty koulukisoissa.

Loppukevennyksenä talviSalaman mielipide suitsien ja kuolaimien laitosta. :)

Linkki videoon

PS. Linkkivinkki aiheeseen, jos et ole vielä perehtynyt: Mirjami Miettisen tutkielma aiheesta "Kuolaimen ja turpahihnan valinnan, sovituksen ja käytön merkitys ratsuhevosen suun terveydelle".