Kuulumisia

Salama pesarissa. Siinä ei olisi normaalisti mitään outoa, mutta koska Salama...
(Kukaan ei kuollut.)

Kesä tuli kerrankin sen suuremmin odottamatta. Siitä onkin sitten pitänyt nauttia kuin viimeistä päivää, joten tarkemmat kuulumiset täällä blogin puolella ovat jääneet vähän vähemmälle huomiolle. Piti ihan pysähtyä hetkeksi ja miettiä, mitäs menneinä parina viikkona onkaan tapahtunut!

Ensimmäinen suurempi rupeama olivat ponioripäivät huhtikuun lopulla. Niihin valmistautuminen ja sitä seurannut jännitys oli todella kuumottavaa ihan loppuun asti! Talven treenit olivat sujuneet kivasti ja aika rennoin fiiliksin odottelin the päivää. Viimeisenä iltana pidin suitsia ja satulasaippuaa käsissä, enkä muka osannut enää varusteitakaan pestä. Pakkasin tavaroita autoon, järjestelin ne sinne uudelleen, varmistin numerolaput, kiillotin ponia, laitoin sen harjaa ja toistin saman hermostuksissani liian moneen kertaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin - koko oripäiväjuttu meni kuin villeimmissä unissa! Itseasiassa Samppa keräsi neljänneksi kovimmat pisteet "kautta aikojen" (pisteytys uudistui vuonna 2013 ja shetlanninponeista siis puhutaan), joten pieneen oriin voi todella olla tyytyväinen!

Samppa ja velipoikansa Junibackens Ramazzotti Ypäjällä 2016.

Selvitin myös sen, että ponin ollessa ensi vuonna 4-vuotias, se saa suorittaa pelkän käyttökokeen esimerkiksi yhdistyksen käyttöluokassa ja voi täten korottaa palkintoluokkaansa ansaitsemaansa ykköseen. Kunhan tästä kesästä selvitään, pohditaan syksyllä sitten miten ja missä tämä homma suoritetaan. Ihan läpihuutojuttuja nuo vaikeat ajo- ja ohjasajokokeet eivät ole, mutta onneksi Samppa on aika pätevä kaikessa mihin ryhtyy. Se on sitten toinen juttu, hallitseeko allekirjoittanut edellämainitut asiat.

Samalla oripäivien menestyksen jälkeen lyötiin lukkoon lopullisesti se, että Samppa lähtee kasvattajansa luo kesäksi. Samalla se on käytettävissä myös vieraille tammoille, kuten blogista onkin voinut jo lukea. Tällä viikolla siltä otetaan pakollinen CEM-testi ja kun sen tulos varmistuu, matkustaa Samppa Euraan kesätöihin. Samppa odottaa jo kovin kesäleiriään!

Koska hevosia on kotona vain kaksi, tuli jälleen tuttu pulma eteen: Mitä teen Salaman kanssa? Nopeasti jäljelle jäi kolme vaihtoehtoa: Jättää se kotiin ja ottaa lainaponi kaveriksi, viedä se ratsutukseen jonnekin muualle tai "dumpata" laitumeen. Kun vielä yllättäin loukkasin polveni hieman pahemmin, tuli tämä tilanne pohdittavaksi jo ennen vappua. Laidunkuvio olisi varmasti ollut Salaman mieleen, mutta tässä kohtaa se ei tuntunut järkevältä ratkaisulta lainkaan, kun tekemisen meininkiin on juuri päästy kunnolla kiinni. Lopulta taivaasta tipahti Elina, joka aloitti Salaman laittelun kohti kesän koitoksia. Salama jää siis kotiin, mutta me käymme naapurikylässä isommalla kentällä treeneissä noin kerran viikossa ja tarvittaessa treenejä jatketaan kotona. Anni maastoilee kerran viikossa ja muina päivinä minä sitten liikutan Salaman parhaaksi näkemälläni tavalla. Kesäksi saamme sitten lainaponin toimittamaan tärkeää seuraponin virkaa.

Mitä Salamalle sitten muuta? Se käy ja kukkuu pitkästä aikaa niin, että voin rehellisesti katsoa sitä ja sanoa, että se liikkuu vaivattomasti ja helposti. Jäykkyys ja koordinaatiovaikeudet tuntuvat olevan menneen talven lumia. Kovin vinokaan se ei enää ole, mutta tietty tosi raaka vielä. Jotain on siis tullut tehtyä oikein! Salaman kunto on parantunut kovin ja pääsipä se yllättämään Anninkin tässä taannoin: Hyppy pienen ojan yli olikin niin hauska juttu, että sen kunniaksi piti vetäistä ihan kunnon rodeot. Anni ankkuroi itsensä peltoon muistaakseni kolmannen loikan jälkeen ja Salama jatkoi matkaa kohti vihreää preeriaa häntä pystyssä. Vaikka se on tietty kurjaa, että ratsastaja tippuu, en voi muuta kuin olla onnellinen uudestisyntyneestä hevosestani. Sen verran syvissä vesissä sen kanssa  on kahlattu menneinä aikoina. Lisäksi Elinan tyyli on sopinut sille todella hyvin. Odotan innolla, mitä tästä hevosesta vielä kuoriutuukaan!

Laukka on otettu myös mukaan ohjelmistoon. Askellajina se on tämän hevosen vahvuus, mutta pitkän aikaa laukka oli hukassa syistä X, Y ja Ö. Laukka saattoi kyllä nousta, mutta isojen loikkien kera. Nyt laukat nousevat vaivattomasti molempiin suuntiin ja laukka pyörii kivasti, vaikka toki vauhtia vielä piisaakin. Se on kuitenkin tässä kohtaa vain positiivinen asia!

Tässä mielenvirkistykseksi eka tai toka laukkapätkä (liian) monen kuukauden tauon jälkeen - onks pikkasen hauskaa hei? (Alkuperäinen ääninauha peitetty jonkin sortin humpalla - allekirjoittaneen kun on toisinaan näemmä mahdotonta olla hiljaa videoidessa.)

Linkki videoon

Meille kuuluu siis vallan hyvää. Normaalia, kerrankin. Vuosia olen kahlannut vastavirtaan ja nyt saan kellua veneelläni onnellisilla vesillä. Käsittämätön tunne, josta nautitaan täysin rinnoin. Edes yksi hajonnut polvi ei saa tätä hevosrintaman kepeää tunnelmaa latistumaan!