Kuluneen viikon humppakalenteri

Käytän paljon aikaa ja vaivaa siihen, että saan pidettyä Salaman liikutukset monipuolisina - toteutus onkin sitten toinen juttu. Tällä viikolla on puuhasteltu seuraavaa:

Maanantai

Ratsastin. Ihan vähän, käyntiä ja ravia kotikentällä. Tykkäsikö polveni? Ei. Oliks hevonen herkkä pohkeelle? Ei. Tulinko selästä alas vanhasta muistista varomatta? Joo. Mut oliks kivaa? JOO!

Muuta huomioitavaa: Käyntiväistöt sujuivat hienosti molempiin suuntiin! Täysin rehellisesti Salama ei hakeutunut kuolaintuntumalle, vaan vähän pureskeli kuolainta ja oli edestä hieman tyhjä.

Salaman mielestä parasta urheilua on tämä.

Tiistai 

Muista lepo ja kauniit (?) unet:

Linkki videoon

Tiistain ohjelmistossa oli eläinlääkärin vierailu, lähinnä Sampan CEM-testin vuoksi. Koska Salamalla on ollut jo jonkin aikaa tapana tehdä heinäpalloja ja muutenkin se on suustaan hieman tavallista levottomampi, pyysin eläinlääkäriä katsomaan sen suuhun samalla. Viimeksi se raspattiin syyskuussa 2015 ja tuossa välissä nuori hevonen ehtii tekemään suullaan jo vaikka ja mitä. 

Tämän postauksen päätähden kita.

Ihan priima se leipäluukku ei tietenkään ollut. Suomenhevoselle tyypillisen matalan ja ahtaan suun omaava Salama oli näyttänyt ulospäin ihan oikeita oireita: Alhaalla oli joitain piikkejä ja ne olivat hanganneet kieleen pari pientä haavaa. Poskihampaassa oli lisäksi toivon mukaan harmiton lohkeama, josta sitten tarvittaessa otetaan röntgenkuva, mikäli hammaspiikkien poisto ei nyt auta. 

Muuta huomioitavaa: Loppupäivän Ruuna Reipas vietti hiekkalaatikossaan toyboynsa kanssa. Ai niin, eläinlääkärin lähdettyä ajattelin leikata Salaman korvakarvat, kun se oli tukevassa humalassa vielä. Ei ollut enää siinä kohtaa, kun olin leikkaamassa ekaa korvakarvatöyhtöä pois. 

Ruuna sai siis pitää korvakarvansa. Edelleen. En olisi ikinä kehdannut soittaa lääkärille, että kuules, tältä lähti korva ja silmäkin taisi just puhjeta, että käännytkös takaisin...

Keskiviikko

Koska suu ei vaatinut sen suurempaa remppaa, lähdettiin seuraavana päivänä rennolle maastolenkille. Käveltiin jopa löysin ohjin jokunen pätkä! Väliin rentoja ravipätkiä ja vain pari säpsähdystä syystä lenkkeilijä ja puska.

Muuta huomioitavaa: Lenkin pituudeksi tuli sievä 6 km ja kestoksi tunti. Magneetin lailla askellusta hidastivat nuo vihreät tikut, joita oli pakko maistella aina silloin tällöin. Toyboy oli toki matkassa mukana ja allekirjoittanutkin juoksi ihan kelvollisia pätkiä jo ontumatta ja pyörtymättä muutenkin. Päätin tuossa taannoin elvyttää vanhan juoksuharrastuksen henkiin - askel kerrallaan jos ei muuten.

Torstai

Torstai toivoa täynnä. Ja virtaa. Ohjasajoa kentällä oli päivän plääni.

Alku meni tosi kivasti. Ruuna oli rento ja kuuliainen. Niin kuuliainen, että olin itsekin vähän huolimaton ja tuli annettua vähän ristiriitaisia apuja. Sitä Salama ei siedä yhtään ja luulen, että se yritti kieputtaa minut ohjiin, pakata yhdeksi nipuksi ja lähettää maata kiertävälle radalle. Aselepo saavutettu kuitenkin ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Korjasin erheeni ja elämä olikin ihan mukavaa taas.

Jäi tästä sessiosta yksi melko sivistynyt video kuitenkin muistoksi:

Linkki videoon

Loppuviikolla vielä kävellään pariin kertaan ja käydään Elinan luona. 

PS. Ei päivää ilman jotain vanhaakin: Facebook muistutti jälleen muistoilla: Neljä vuotta sitten Salama "Ootkooikeestiostanuthevosenilmansilmäluomia" Sankari poistui kotipihasta ensimmäistä kertaa ja käväisi tamma- ja varsanäyttelyssä. Voi pientä. <3 

Silmäluomikommentin isäntä lohkaisi aikoinaan varsan hakureissulla.
 Onneksi ne luomet pompsahtivat päähän sitten ajallaan.