tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tuleehan tuolta se toinen päivä kun on kepeät askeleet


Tunnen jo sen tyypin sisälläni, joka sanoo, että nyt kaikki ei ole OK. Se on tullut tutuksi jo.

Muutaman päivän olen katsellut Salamaa taas "sillä silmällä". Sen huomaa jo alitajunnassa, kun eläin käyttäytyy eri tavoin, mitä yleensä. Sille on normaalia lepuuttaa oikeaa sukkatakajalkaa. Sen jalan pieni turvotus ja lämpö on jo tullut tutuksi eikä aiheuta toimenpiteitä muuten kuin liikutuksen jälkeen.

Huoli herää siinä kohtaa, kun lepuutus siirtyy "väärälle" jalalle. Huoli on suurempi, kun lämpö ja turvotus ilmestyvät myös siihen toiseen takajalkaan. Se tietää tässä tapauksessa sitä, että jänispatti ainakin aikoo sanoa poks. Hyvässä lykyssä se on vain ohimenevää, mutta huonommassa tapauksessa jalassa tapahtuu samoja asioita, mitä oikeassakin kintussa oli viime kesänä.

Siispä, kylmäyskierros näyttäisi alkavan alusta. Se riippuu ihan siitä, mitä mieltä eläinlääkäri on.

PÄIVITYS KLO 20.30: Eläinlääkäriä konsultoitu ja seuranta-kävely-laidunlomalla mennään. So far so good.

12 kommenttia:

  1. Voi ei, toivottavasti ei ole mitään vakavaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Ei tosin täälläkään suunnalla kovin hyvin mene kun poni kaviokuumeessa ja tamma toistaiseksi melkein vaivaton, mitä nyt jalat turvottelee. Paranemisia teille kuitenkin!

      Poista
    2. Voi ei, kaviokuume on aika tylsä vieras. :( Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  2. Tuo tyyppi on tuttu meilläkin. Hyvä että kertoo, mutta joskus se voisi pitää suunsa kiinni. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä.

      Kivaa raahata kylmäyspatjat laitsalle, pitää heppaa narun päässä puolisen tuntia siellä ja suorittaa tämä 3-4 kertaa päivässä. Hrr.

      Poista
  3. Voi rähmä, ei voi paljon muuta sanoa. Toivottavasti nyt ei ihan samanlainen ruljanssi sentään ole edessä kuin viimeksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan... Nyt sentään jo tunnistan vaivan, ettei pääse ehkä niin pahaksi. Liekö käyttänyt nyt enemmän tuota jalkaa ja siksi se vaivaa, ei voi tietää.

      Poista
  4. Voi hyvänen aika. :( Tulee aina niin surku näitä uutisia lukiessa. Samankaltainen tyyppi asustelee myös minun sisällä ja se on jo ajoittain sitä mieltä, että mitä jos vaan luovuttaisi? Se sama voimattomuuden tunne iskee aina, kun joku jalka tuntuu olevan aikaisempaa huonompi. Huomaisikohan noita niinkään, jos ei jo niin pakkomielteisesti jokaista kinttua ja karvan suuntaa kyttäisi. Toisaalta hyväkin, että huomaa ajoissa, jos joku on pikkuisenkaan pielessä. Joku anonyyminä kommentoi omaa kyttäämistäni, että onkohan tuo enää ihan tervettäkään. No ei ole. Hevosenomistaja ei tervettä päivää näe, jos ei hevonenkaan... Ei muuta kuin tsemppejä taas ja peukut pystyssä ja sitä rataa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olin jo vähän löysännyt hattua tän kyttäyksen suhteen. Nyt oli pakko, kun eka nestepussi pompsahti jalkaan. Ja siinä on pysynyt nyt jokusen päivän.. Eli vaikka olisi vain ihonalaista turvotusta, niin varmasti koipi on kipeä silti.

      Kiitos tsempeistä! Näillä mennään, mitä annettu on. Kyllä täältä noustaan!! :)

      Poista
  5. Täällä myös sama tyyppi kylässä. Oli jo yhden tapauksen suhteen oikeassa, katsotaan miten toisen kanssa käy kun tie suuntaa loman jälkeen klinikalle - taas...

    VastaaPoista