perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kun kyy puraisi


Tallikissamme Helga on maailman näppärin lemmikki. Ei unohda kertoa nälkäänsä. Pyydystää hiiriä, jos ne juoksevat suoraan suuhun. Nukkuu kainalossa, jos siltä tuntuu. Pitää itsensä siistinä ja terveenä. Syö tasan yhtä kissanruokamerkkiä ja sitäkin paljon, jos saisi itse valita.

No, tänään Helga viisi vuotta ja 4,7kg ehtaa maatiaismirrilihaa kohtasi kyykäärmeen. Kohtaaminen ei mennyt ihan toivotusti: Kotiin tuli ontuva ja tuskaansa rääkyvä kissaneito, jolla toinen jalka oli ihan limppu.

Siispä kissa koppaan, koppa eläinambulanssiksikin muuntautuvan Opelin kyytiin ja matka kohti päivystävää eläinlääkäriasemaa. Tunnelma autossa oli vähintäänkin kireä. Syynä siihen oli Se Katse. Vain kissanomistaja tietää sen: Jos katse voisi tappaa.

Noin tunti käärmeenpiston jälkeen.
Katti tipan nokkaan ja nesteytykseen. Mirri oli toimenpiteestä sitä mieltä, ettei ihan välittäisi. Totesinkin eläintenhoitajalle, ettei edes kolmevuotias suomenhevosruunani, jolla on lievä neulakammo, ole näin vaikea pideltävä.

No, sinne se nyt jäi, kun allekirjoittaneen oli pakko rientää sorvin ääreen tienaamaan kissimirrin loppuelämän Latz-purkkirahoja. Se kun on Helgan suosikkiruokaa ja lupasin sille paljon herkkuja, jos se tästä koettelemuksesta selviää.

Tilannepäivitystä 5.7.2014 klo 1: Kissimirri palannut kuulemma kotiin täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Viisi sekuntia vapaudessa ja tyyppi rynnännyt oitis ruokakupille. Asiat tärkeysjärjestykseen, tietty.

16 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Helga kiittää ja kuittaakin, kunhan se joskus kotiutuu kaupunkireissultaan! :D

      Poista
  2. parantumisrutistukset Helgalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitsa. Mää rutistin jo sitä, mutta vähän väärästä kohtaa ja sain hampaanjäljet omaan käteen. ;)

      Poista
  3. Voi Helga! Se kuulostaa olevan kuitenkin hyvissä voimin, kun jaksoi pistää hanttiin. :) Varmasti se siitä paranee ja pääsee taas hiirijahtiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, voimia piisas niin kauan, kunnes sai kipulääkkeen. Sen jälkeen silmät pyörivät kuin hedelmäpelit ja kissa oli kuin räsynukke, hihih.

      Poista
  4. Voi, hurja juttu! Mutta onneksi kaikki meni hyvin:) Kissojen lääkärireissut ovat monesti vähintään mielenkiintoisia kaikille osallistujille. Kerrankin meidän (nykyisin jo edesmennyttä) Valtteria irrotettiin yliopiston pieneläinklinikan päivystyksen kattolampusta, kun hoito ei ollut ihan mieleistä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, voin niin kuvitella tuon näyn! :D

      Meillä meni myös kunnon painiksi siinä kohtaa, kun kissa päätti ottaa lähdöt sylistä tippapusseineen päivineen. Hyppäsi pöydältä alas, mulle jäi vain karvatuppo käteen... Onneksi kanyyli pysyi, loput sain asennettua takaisin omatoimisesti. ;)

      Poista
  5. Onneksi kissa voi taas hyvin! Omasta kokemuksesta voin sanoa että piikkikammoisen ponin käsittely on huomattavasti helpompaa kuin eläinlääkärikammoisen kissan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Hevosille auttaa aina jonkin sortin lahjonta. Ja jos ei, niin ainakin pinta-alaa, mistä pitää kiinni, piisaa... Harvempi hevonen saa itseään niin pieneen myttyyn ja solmuun kuin tuollainen pieni petoeläin. :D

      Poista
  6. Ohhoh. :o Onneksi sentään selvisi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väsynyt, mutta onnellinen mirri täällä lötköttelee. :)

      Helgan siskohan kuoli mystisesti pari vuotta sitten. Se oli pieni ja luiseva kissa, mihin ei koskaan ruoka tarttunut. Se oli hirveän hyvä saalistaja ja toikin pihaan kaikkea mahdollista ja paljon. Yhtenä toukokuun päivänä se toi todella ison kyyn kuolleena pihaan. Itse kissa löytyi viikon päästä menehtyneenä. :( Eli heräsi epäilys, olisikohan tuolla kyyllä ollut osaa asiaan. Kissassa ei ollut mitään ulkoisia vammoja, ei ensimmäistäkään veripisaraa tms.

      Poista
    2. Voi ei. :( Itselläkin nyt pyörii kaikenlaiset kauhuskenaariot mielessä, kun vanhempien toinen kissa on ollut perjantai-illasta lähtien hukassa. Vaikka se on yöt ulkona, se on yleensä aamulla aina oven takana odottamassa, että joku päästää sen syömään. Vaan ei ole tosiaan koko kissaa näkynyt. Ihan se on leikattu tyttökissa, mutta saattaahan ne neki lähteä reissaamaan. Kun vaan ei olisi mitään sattunu ja kissa joku kaunis päivä ilmestyisi itse kotiin. Kävin pyöräilemässä lähiteillä, mutta ei näkynyt merkkejä, että olisi auton alle jäänyt. :( Toinenkin kissa kovasti kaipailee kaveriaan.

      Poista
    3. Voi ei. :( Juuri samalla tavalla minäkin lähdin etsimään Justiina-kisua, kun sitä ei kuulunut illalla takaisin. Ensimmäisellä kierroksella en löytänyt, mutta seuraavana aamuna löysin sen metsätien varresta nukkuvassa asennossa. :(

      Toivottavasti teidän kisu löytää kotiin! Ovat nuo niin valloittavia eläimiä, kissat siis. Oman tiensä kulkijoita, joihin niin kummasti kiintyy.

      Poista
  7. Minunkin kissaani on puraissuit käärme pari kesää sitten. Kaiken lisäksi kyseessä on kissa, joka ulkoilee kytkettynä! Oltiin tosiaan lenkillä ja ilmeisesti kuuli pusikosta jotain kahinaa, hyökkäsi sinne hiiren perässä ja saikin käärmeeltä puraisun. Huomasin heti, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Kisu piteli tassuaan, alkoi makua vaikeroiden ja meni pötkölleen. Huh, että säikähdin! Soitettiin eläinlääkäriin ja saatin aika parin tunnin päähän, mutta, jos kissalta menisi taju, se pitäis tuoda heti. Pari tuntia siinä sitten seurattiin ja lopulta vietiin eläinlääkäriin. Saatiin kipulääkkeet ja antibiotit. Eläinlääkäri totesikin, että kyyn purema ei ole kissalle niin vaarallinen kuin esimerkiksi koiralle. Useimmiten kissoja tuodaan lääkäriin tulehtuneen kyyn pureman takia.

    Huomasi kyllä, kun kissa alkoi parantua, kun kipulääkkeen ja antibiottien antaminen alkoi mennä kamalaksi tappeluksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissat ovat kyllä mainioita elukoita, draamaa ei aina toiminnasta puutu. ;) Tosin onneksi niillä on aika monta elämää...

      Poista