sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Päivän ja kuluneen viikon dilemmat

S & D & päiväheinät.
Toki heillä on myös jatkuva heinätarjoilu heinäverkoissa, mutta "irtoheinää" ne saavat vielä lisäksi 2-3 kertaa päivässä.
Vielä tänään Martzun hyvän mielen blogissa ihmetellään arjen surkeuksia. Tai no, ainakin kummia mysteerejä. Niistä infoamassa pari laadukasta kännykkäkuvaa. :) Lähipäivinä palataan taas iloisiin aiheisiin. Toivottavasti.

Tulin tänään töistä kotiin ja jo kaartaessa kotipihaan tallinpitäjän laajakuvazoomi/-tutka havaitsi jonkin olevan vialla. Tarkempi zoomaus paljasti viaksi sen, että keskimmäinen sähkölanka puuttui, se roikkuikin mukavasti keskellä tarhaa sähkön napsuttaessa iloisesti kipinöitä maahan.

Tässä keskilanka jo paikallaan kuvattuna tarhan puolelta. Toisella puolella oja, jossa kavionjäljet?!
Keskimmäinen lanka eli ns. puttelanka oli katkennut liittimestä ihan toisesta kohtaa, mistä löytyi yllä olevan kuvan "tapahtumat". Alalauta oli tiukasti paikoillaan, samoin ala- ja alalangan alalanka, mutta aidan toisella puolella ojassa oli pari kavionjälkeä. Yritin omassa CSI-kenttälaboratoriossani tehdä tiukkaa analyysia aiheesta ja tapahtumien kulusta, mutta en keksinyt mitään järkevää. Salama hieman tuntui välillä könkkäävän toista takajalkaa (huom. vain ehkä), poni oli taasen ihan oma itsensä. Pari kertaa olen nähnyt sellaisen tilanteen, että ne aloittavat painimaan aidan vieressä ja poni jää syystä tai toisesta saarroksiin Salaman ja aidan väliin. Yleensä tällöin tosin Salkku pelästyy napsuttavaa aitalankaa ja väistää. Joskus ne myös piehtaroivat ihan aidan lähellä, mutta sellaisia jälkiä tuolta ei nyt löytynyt.

Sitten vielä sananen Salamanterin ihottumauutisia. Tämä kuva on viiden päivän takaa:

Salaman nokkosrokko 13.2.2013.
Ihastuttava rupikonna, eikö? Sillä oli myös kurkussa noita ja minähän olin jo suurin piirtein valmis hälyyttämään koko Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen sen avuksi. Kovin kutiavainen se oli, mutta joi, söi ja oli kovin pirteä koko ajan eikä lämpöä ollut. Nyt viikkoa myöhemmin patit ovat poissa ja tilalla on kutiavia ja hilseileviä länttejä, jotka lähtevät helposti rapsuttamalla pois. Alla on uutta ja tervettä ihoa. Iho on siis selvästi jo kauttaaltaan parempi. Pakko sanoa, että sellainen omistaja kuin hevonenkin - helposti panikoiva ja kaikelle allerginen. Jippii.

2 kommenttia:

  1. Meillä leikittiin yhtenä päivänä sillä seurauksella, että Ossin takakaviot kävivät tarhan ulkopuolella ja alin + keskimmäinen eristin napsahti poikki. Kaikkeen nuo otukset pystyvät...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin... En saanut oikein selvää, kumman jäljet siellä ojassa oli, kun päälle oli ilmestynyt jo vähän lunta, mutta selvät "pistojäljet" siellä oli. Mysteeriksi jää tämä(kin). :D

      Poista