Heinäverkkokuulumisia, satulakauppoja ja höpinää

Ennen joulua S&D Companyn ulkomökkiin ripustettiin iso tiheäsilmäinen heinäverkko. Alkuun nuoriso ei oikein välittänyt mokomasta, eivätkä ne juurikaan syöneet siitä, kun tarjolla oli kylmien säiden takia heinää ihan maasta.

Kahden kuukauden siedätys ja treeni ovat tuottaneet kuitenkin tulosta ja nykyisin verkosta häviää heinät ennemmin tai myöhemmin. Olin jo heittämässä hanskoja tiskiin, kun pojat aina söivät vain heinähäkin heinät ja mahdolliset irtsarit (musta saavi), mutta iso verkko ei kelvannut koskaan. Ilmeisesti tekniikka on nyt hallussa, onhan nuo verkon reiät melkoisen pienet, kun syöjinä on kaksi ADHD-varsaa. Sinänsä jopa ihme, että verkko on yhä täysin ehjä!

Tein (jälleen) pienen löydön huuto.netistä. Ostin sieltä Salkulle jemmaan harjoittelusatulan, nimittäin Wintec 500 Cair yleissatulan huikeaan 60 euron hintaan. Muuten ehjä ja oikein hyväkuntoinen, mutta vastinhihnat pitää vaihdattaa. Oikeastaan inhoan synteettisiä satuloita, mutta eiköhän sellainen mene hyvin treeneissä, kun on aika tutustua satulaan jossain vaiheessa kevättä. Voisi kärjistetysti sanoa, että meillä edetään tätityyliin, hiljaa ja hyvin hitaasti, ensin satulaa haistellaan 2kk ja sen jälkeen asiassa ehkä edetään, eli siksi ollaan aikaisin liikenteessä. :D

Hain pojille myös sinkkikuurin. Jospa siitä olisi iloa Salkun kuivan ihon parantamiseen, ruokinta-analyysinkin mukaan sinkki- ja kupariarvot nykyisellään ovat vähän matalat. Myös Duke saa pienen mitallisen tuota, molemmat oikein nuolivat eilen sinkkirakeet pois, kun tarjoilin maistiaisia niille.

Eilen tosiaan ohjasajettiin Salama ensimmäistä kertaa. Olin vähän jännittänyt sitä ja olipa kyseistä toimenpidettä lykättykin jo pariin kertaan. Nyt sain kuitenkin lahjottua Nikon mukaan extremelajiin ja puin lupsakalla päällä olleen Salaman juoksutusvyöhön, suitsiin ja ajo-ohjat viriteltiin gramaaneista ja ponin ajo-ohjista. Salkku ei sanonut mitään kyljillä heiluvista ohjista, odotin sen nimittäin sinkoavan kuin ohjus johonkin nähtyään ne. Sen sijaan se oli vilpittömän kiinnostunut koko jutusta ja uteliaana katseli, kun kaksi ihmistä lähtee hänen kanssaan lenkille. Niko sai pidellä ohjista ja minä taluttelin sitä pihaa ympäri. Ensimmäinen kierros meni vähän tahmeasti Salaman ihmetellessä takana kulkevaa ihmistä, mutta pysähtyi ja vähän jo kääntyikin pyynnöstä. Toisella kierroksella se tepsutteli jo itsevarmasti eteenpäin kaula kauniisti kaarella ja oli niin maireana, kun kehuin sitä jatkuvalla syötöllä. Onnistuneen kierroksen jälkeen Poju pääsi talliin ja sai vielä kunnon rapsutteluharjauksen. Se oli selvästi ylpeä, jotenkin koko varsan olemus oli niin erilainen tämän ensimmäisen oppitunnin jälkeen. Ehkä se on kateellisena katsonut Duken touhuja tai sitten poni on pitänyt sille kirjekurssin aiheesta. Treenejä koitetaan jatkaa jälleen avustajan kanssa, kunhan sellainen saadaan vain palkattua jostain. :D

Jäätynyt majava ja ihana Salama 3.2.2013.