Pirtsakka pakkasaamu

Heti alkuun tiukka yhteenveto: Tänään päivitellään säätä, ihanaa talviaamua, slow feeding-heinäverkkoja ja Salaman jalkoväliä.

Aamulla klo 6 pakkasta oli yli -10°C! Jessus, vielä edellispäivänä oli huomattavasti lämpimämpää... Heitin hevoset aamuvarhain ulos ja kaivauduin takaisin kolmen peiton alle nukkumaan. Muutamaa tuntia myöhemmin oli pakko kuitenkin herätä ja napata kamera mukaan, kun oli niin kaunis aurinkoinen aamu. :)

Ensimmäistä kertaa talvitakit yllä. Miten niin Salama taas kasvanut, justhan tuokin loimi oli ihan sopiva...

Salkku päivystää, kuten yleensäkin.

Ja Dyykkari syö.

Murunen <3

Ihana aurinko.

Talvinen aamuryyppy.

Kyllästyin myös totaalisesti eilen siihen, kun vaivalla ulos kärräämäni heinät levitetään aina pitkin ja poikin mökkiä ja heinää menee hukkaan ihan älyttömästi. Syyllinen tähänkin on jo selvillä: Pieni musta poni. Salaman viettäessä koppilepoaan viikon verran ulkotallissa, ei heinää ollut korttakaan muualla kuin heinäkaukalossa tai sen välittömässä yhteydessä, vaikka luulisi, että se nirsompana tyyppinä valikoisi kortensa tarkoin. Nyt kun Musta Lihapullakin pääsee apajille, on heinät levitetty aina portille asti ja niiden päälle on pissitty ja kakittu. Sillä on mukavaa tapa ensin kaivaa koko kasa ympäri, sen jälkeen levittää ja vielä sen jälkeen raahata korsia pitkin ja poikin tarhaa.

Ratkaisu tähän on "tietenkin" vanha tuttu juttu eli slow feeding-heinäverkko. Viime syksynä pohdin samoja asioita aikuisten hevosten parissa ja silloin ratkaisu oli vähän erilainen, siitä voi lukea lisää täältä. Nyt käytin hyväkseni jo olemassa olevia jutskia eli metallista heinähäkkiä ja pienempiä heinäverkkoja, joissa on silmäkoko n. 5cm x 5cm. Tämä siksi, että varsat eivät välttämättä vielä oikein jaksa keskittyä pienisilmäisen verkon kanssa ruokailuun, joten aloitetaan nyt ainakin sitten näin ja katsotaan, miten näiden kanssa sujuu. Pääasia on kuitenkin vain estää heinän levittäminen, ruokaa kun ne saavat syödä tällä hetkellä niin paljon kuin vain jaksavat.

Asensin heinäverkon metalliseen heinähäkkiin pohjasta kiinni pikalukolla niin, että verkko pysyy lattialla paikoillaan ja on kiinni siis pohjarenkaasta sekä "kannesta". Heinähäkki suojaa taasen siltä, ettei kaviota saa heinäverkkoon kiinni, ainakaan kovin helposti. Näin syöntiasento on luonnollisempi ja mielestäni myös turvallisempi. Riimuja en yleensä pidä tarhaillessa kuin poikkeustilanteissa ja kenkiähän näillä ei vielä ole.

Tässä tämän aamun heinät puoliksi syötynä.
Verkkoa ei juuri näy, mutta heinät ovat kiltisti pysyneet siellä missä pitääkin. :)

Tällainen 10kg verkko siis käytössä. 

Sitten Salaman jalkoväli. Se jaksaa huolestuttaa minua, vaikka kaikki sanovat kaiken olevan normaalia. Jos turvotus ei ala laskemaan ensi viikon aikana, niin otan yhteyttä eläinlääkäriin. Mieluummin sitten turhaan... Ainut vain, että traikun talvirenkaat ovat teillä tietämättömillä, kun tehtiin kesällä vähän autokauppoja ja saattaapi olla, että minun traikun talvirenkaat ovat ajautuneet vahingossa Ilomantsin perämetsiin isin varastoon... Tutkinta on kuitenkin käynnissä. :D

Lämpöä ruunalla oli tänään aamupäivällä 36,7°C, yhä se syö ja juo hyvin ja leikkii kaverin kanssa tarkkojen rutiinien mukaan. Kaikki vaikuttaa siis muuten olevan ihan okei, mutta tuo turvotus...

(Klikkaa kuva suuremmaksi)